16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 3.8.2023

OMIM: 610543

Lyhyesti

Kromosomin 16 lyhyessä käsivarressa (p) on runsaasti geenejä. Hiljattain kuvatussa 16p13.3- mikromikrodeleetio-oireyhtymässä geenejä puuttuu useita toisin kuin muista tämän alueen kromosomimuutoksista, kuten esimerkiksi Rubinstein-Taybin oireyhtymästä ja ATR-16-oireyhtymästä. Kromosomin 16p13.3 mikrodeleetio-oireyhtymässä oirekirjo vaihtelee, ja osalla oireet voivat olla vakavat ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Koska oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, kaikkia tässä kuvattuja oireita ei löydy kaikilta henkilöiltä, joilla on 16p13.3-mikrodeleetio. Vastaavasti oireyhtymään voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Kromosomin 16p13.3-deleetiossa ilmenee usein hypotonieaa eli alentunutta lihasjänteyttä ja siitä mahdollisesti johtuvaa syömisvaikeutta ja ummetusta. Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymässä myös refluksi eli ruokasulan nouseminen takaisin kurkkuun on yleistä. Mikäli ruokasulaa päätyy hengitysteihin, seurauksena voi olla keuhkokuume.

Syömisvaikeudet voivat johtaa lapsen heikkoon kasvuun, ellei kasvua ja lapsen ravitsemustilaa seurata tarkasti ja asiaan puututa ajoissa. Tarvittaessa lapselle voidaan asentaa PEG-letku ravitsemustilan kohentamiseksi. PEG-lyhenne tulee sanoista perkutaaninen endoskooppinen gastrostomia, joka tarkoittaa tähystyksessä tehtyä mahalaukkuavannetta. PEG-letku voi olla väliaikainen tai pysyvä.

Lapsen motoristen eli liikunnallisten perustaitojen kehityksessä on jonkinasteista, muttei vakavaa, viivettä. Hienomotoriikan oppiminen on myös tavanomaista hitaampaa. Puheen oppiminen on myös viiveistä. Ennen sanojen merkityksien oppimista ja sanallista vuorovaikutusta, lapsi käyttää muiden lasten tavoin, eleitä, ilmeitä ja ääntelyä tahtonsa ilmaisemisen apuna. Ennen sanojen oppimista, ja senkin jälkeen, kuvia ja mahdollisesti apuviittomia voidaan käyttää helpottamaan itsensä ilmaisemista. Yleensä kuullun ymmärtäminen on helpompaa kuin puhuminen. Artikulaatiovaikeudet vaivat haitata sanojen ja puheen ymmärtämistä.

Lapsi tarvitsee tukea oppimisessa, ja tuen määrä vaihtelee yksilöllisesti. Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymässä kehitysvammaisuus on todennäköistä ja se on useimmiten keskivaikea.

Kromosomin 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymän poikkeavat kasvonpiirteet ovat usein niin pieniä, että usein vain alan ammattilainen osaa kiinnittää niihin huomiota. Tällaisia piirteitä voivat olla esimerkiksi toisistaan etäällä sijaitsevat silmät, ptosis eli riippuluomet ja epäsymmetriset kasvot.

Käsien ja jalkojen rakennepoikkeavuudet ovat ominaisia useille eri kromosomipoikkeavuuksille. Kromosomin 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymässä käsien rakennemuutokset ovat usein pieniä, eivätkä ne haittaa lasta tai edellytä hoitotoimenpiteitä. Lapsella saattaa olla esimerkiksi leveät peukalot ja ne voivat sijaita tavanomaisesta poikkeavassa paikassa. Jaloissa sen sijaan voi olla liikkumista haittaavia virheasentoja, jotka voivat vaatia hoitoa. Lisäksi isovarpaat voivat olla isokokoiset.

Kromosomin 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymään liittyy kohonnut riski sydämen ja munuaisten sekä muiden suurten sisäelinten rakennepoikkeavuuksiin.

Sukupuolielinten rakennepoikkeavuudet ovat suhteellisen yleisiä erilaisissa kromosomimutaatioissa. Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetiossa pojilla voi olla laskeutumattomat kivekset ja virtsaputken suun sijainti voi olla poikkeava. Tytöillä sukupuolielinten poikkeavuudet ovat harvinaisempia.

Infektioherkkyys on tyypillistä niillä lapsille, joilla on 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä.

Syy ja perinnöllisyys

Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio eli häviämä koskettaa usein mm. CREBBP-, DNASE1-, SLX4– ja TRAP1-geenejä. Mikrodeleetion koko DNA:ssa vaihtelee 400 kiloemäsparista (kilobasepair, kbp) (400 000 bp) yli kolmeen miljoonaan emäspariin (>3 000 000 bp). Emäsparit ovat DNA:n rakenneyksilöitä. Geenien toiminnan puutos aiheuttaa 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymän oireet. Oirekuvan vaikeusaste ei välttämättä ole suoraan verrannollinen mikrodeleetion kokoon. Varhaisimmissa alkuperäisjulkaisuissa 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymän oireet ovat olleet vaikeita ja ovat voineet johtaa lapsen varhaiseen menehtymiseen. Viimeaikaisissa tutkimuksissa oirekuva on ollut lievempi, kun tarkemmat tutkimusmenetelmät ovat pystyneet tunnistamaan 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymän.

Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio voi periytyä oireettomalta tai lieväoireiselta vanhemmalta tai olla seurausta täysin uudesta, niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Jos jommallakummalla vanhemmalla on perimässään 16p13.3-mikrodeleetio, lapsella on 50 %:n mahdollisuus periä tämä kromosomimutaatio vanhemmaltaan. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen.

Useimmiten 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä johtuu de novo-mutaatiosta, joka ei siis ole periytynyt kummaltakaan vanhemmalta lapselle. De novo-mutaatio syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä, tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-mutaatioiden syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne ole kenenkään syytä. Yleisesti de novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on noin prosentin (1 %) luokkaa.

Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä voi periytyä myös kromosomitranslokaation kautta. Jos vanhemmalla on tasapainoinen eli balansoitunut translokaatio, lapsi voi periä vanhemmaltaan translokaation epätasapainoisessa muodossa. Balansoituneessa translokaatiossa kromosomimäärä ei ole vähentynyt tai lisääntynyt, mutta epätasapainoisessa translokaatiossa kromosomimateriaalin määrä on muuttunut. Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetiossa se on nimensä mukaan vähentynyt. Lisää kromosomitranslokaatioista voi halutessaan lukea lisää Harvinaiskeskus Norion sivuilta kohdasta 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Kromosomitason mutaatiot. Vanhemman kromosomitranslokaation periytymistodennäköisyydestä jälkeläisille voidaan keskustella tarkemmin perinnöllisyyslääkärin vastaanotolla.

Joissakin harvinaisissa tapauksissa on mahdollista, että lapsi on perinyt 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymän sukusolumosaikismin kautta. Siinä jommallakummalla vanhemmalla on sukusoluja, joissa toisissa on 16p13.3-mikrodeleetio ja toisissa kromosomisto on tavanomainen. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei huomattavasti, perheen todennäköisyyttä saada lapsi, jolla on 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymä (> 1%). Nykymenetelmin ei kuitenkaan pystytä vahvistamaan tai poissulkemaan vanhemman sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Toisin sanoen, vaikka vanhempien verikokeella tehdystä perimäntutkimustuloksesta ei löytyisi 16p13.3-mikrodeleetiota, se ei poissulje mahdollisuutta vanhemman sukusolumosaikismiin. Sukusolumosaikismista lisää tietoa löytyy Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta: 70 kysymystä ja vastausta perimästä ja perinnöllisyydestä: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta, tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä on vasta hiljattain kuvattu, eikä sen yleisyydestä ole annettavissa luotettavia tietoja. Harvinaiskeskus Norion vertaistukirekisteriin voi ilmoittaa yhteystietonsa vertaisien toivossa. ks. ohjeet jäljempänä.

Diagnoosi ja hoito

Erotusdiagnoosissa on otettava huomioon Rubinstein-Taybin oireyhtymä, jonka aiheuttaa CREBBP-geenin mikrodeleetio kromosomialueella 16p13. Kromosomin 16p13.3.-mikrodeleetio-oireyhtymässä syntymänjälkeisen painon kehitys ole yhtä merkittävästi jäljessä kuin Rubinstein-Taybin oireyhtymässä.

Kromosomin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen yksittäisiä oireita voidaan hoitaa. Hoito on kullakin henkilöllä olevien oireiden mukaista. Tarvittaessa jalkojen virheasentoja voidaan hoitaa fysioterapian avulla, säännöllisellä harjoittelulla, lastojen, kipsien tai kirurgian avulla. Tarpeen mukaan myös laskeutumattomat kivekset sekä virtsaputken suun poikkeava sijainti voidaan korjata kirurgisesti. Toimintaterapia on ensiarvoisen tärkeää mm. hienomotoriikan oppimisen edistämiseksi. Oppimisen tukeminen ja puheterapia auttavat lasta saavuttamaan oman kehityskapasiteettinsa. Perheen tuki on tärkeää.

Ennuste

Eliniän odotteesta ei ole olemassa luotettavia tietoja oireyhtymän harvinaisuuden vuoksi. Oirekuvan ollessa vaikea, lapsi voi menehtyä jo varhaisessa vaiheessa.

Historia

1990-luvulla havaittiin potilaita, joilla kromosomialueen 16p13.3-mikrodeleetio oli laajempi kuin Rubinstein-Taybin oireyhtymässä. Lisäksi osa näistä lapsista menehtyi varhain kromosomihäviämän aiheuttamiin oireisiin. Oliver Bartsch ehdotti, että vakavan Rubinstein-Taybin oireyhtymän sijaan kyseessä saattaisikin olla erilaisen kromosomimutaation aiheuttama oirekokonaisuus, joka nimettiin 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymäksi. Tarvitaan lisää tutkimustietoa, jotta 16p13.3-mikrodeleetio-oireyhtymän oirekuva tarkentuu.

Kokemustietoa

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja ohjaus -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookista löytyy hakusanalla ”16p13.3-deletion” löytyy useampi englannin kielinen suljettu tai avoin keskusteluryhmä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmien jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Unique: 16p13 deletions

Simons Seachlight: 16p13.3.-deletion

Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Chromosome 16p13.3. deletion syndrome

ERN-ITHACA (European Reference Network for Rare Malformation Syndromes, Intellectual and Other Neurodevelopmental Disorders)-osaamisverkosto

Lähteet

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Chromosome 16p13.3. deletion syndrome, proximal

Al-Qattan MM, Rahbeeni ZA, Al-Hassnan ZN, Jarman A, Rafique A, Mahabbat N, Alsufayan FAS. Chromosome 16p13.3 Contiguous Gene Deletion Syndrome including the SLX4, DNASE1, TRAP1, and CREBBP Genes Presenting as a Relatively Mild Rubinstein-Taybi Syndrome Phenotype: A Case Report of a Saudi Boy. Case Rep Genet. 2020 Jan 9;2020:6143050. doi: 10.1155/2020/6143050.

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 3.8.2023.