15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä

Lääketieteen toimittaja Johanna Rintahaka, Harvinaiskeskus Norio 10.2.2025

ORPHA: 1999318
ICD-10: Q93.5
ICD-11: LD44.F
OMIM: 612001

Avainsanat: 15q13.3-microdeletion syndrome, Del(15)(q13.3), Monosomy 15q13.3

Lyhyesti

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä johtuu harvinaisesta kromosomimuutoksesta. Se voi aiheuttaa useita erilaisia ja -asteisia hermoston kehityshäiriöstä johtuvia oireita tai olla myös lievä tai oireeton. Puolella todetaan yleinen kehitysviive ja kehitysvamma, osalla puhevaikeuksia ja epilepsia. Synnynnäiset rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisia, mutta mahdollisia. Oirekuva vaihtelee yksilöllisesti, eikä tässä kuvattuja oireita ole kaikilla henkilöillä, joilla on 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä. Vastaavasti oirekuvaan voi liittyä myös joitakin muita piirteitä, joita ei tässä kuvauksessa ole mainittu.

Oireet ja löydökset

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä aiheuttaa harvoin ulkonäön erityispiirteitä ja synnynnäisiä eri elinten rakennepoikkeavuuksia, jotka herättäisivät epäilyn mahdollisesta kromosomimuutoksesta.

Lieviä ulkonäköpiirteitä voi olla kasvoissa, käsissä ja jaloissa. Näitä ovat esimerkiksi syvällä sijaitsevat silmät, epikantus poimu eli silmän sisänurkkaa peittävä ihopoimu ja ulospäin kääntynyt ylähuuli. Usein käsien ja jalkojen erityispiirteet voivat liittyä mm. pikkurillin käyrään muotoon, lyhyisiin sormiin ja varpaisiin tai jalkaterän asentoon.

Useimpien lasten syntymäpituus ja -paino noudattavat normaalijakaumaa, myös raskauden aikana. Vain harvoilla ilmenee hidas painon ja/tai pituuden kehitys lapsuudessa. Vastasyntynyt voi olla hypotoninen eli hänellä on alentunut lihasjänteys. Tällöin voi ilmetä vaikeutta imeä, niellä tai saavuttaa tavanomaisessa tahdissa motorisia eli liikkumisen perustaitoja, kuten istuminen, ryömiminen ja käveleminen. Lisäksi lapsi voi vaikuttaa kömpelöltä. Hypotonia hellittää usein lapsen varttuessa.

Yli puolella (noin 55 %:lla) todetaan kehitysviive. Motorinen kehitysviive on harvinaisempi kuin puheen kehitysviive. Puheen ymmärtäminen on monille helpompaa kuin puheen tuottaminen, ja lähes kaikki oppivat puhumaan. Puhevaikeuksia on noin 15 %:lla, ja esimerkiksi artikulointivaikeudet ovat yleisiä. Osalla ei ole lainkaan puhevaikeuksia.

Kognitiivisissa eli tiedonkäsittelyyn liittyvissä taidoissa voi ilmetä eriasteisia haasteita. Noin puolella (50 %) todetaan kehitysvamma, jonka aste voi vaihdella vaikeasta lievään. Toisaalta noin puolella ei ole kehitysvammaa, mutta heillä voi ilmetä oppimisvaikeuksia, kuten haasteita lukemisessa, kirjoittamisessa ja matematiikassa. Jos oppimisvaikeuksia on, ne ovat usein lieviä ja voivat johtua myös huonosta keskittymiskyvystä.

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio on yhdistetty myös taipumukseen saada epilepsia. Noin kolmella kymmenestä (30 %) todetaan epilepsia. Ensimmäinen epilepsiakohtauksen ilmenemisajankohta vaihtelee, mutta on yleensä lapsuudessa. Myös kohtaustyyppi ja niiden hoitovasteet ovat yksilöllisiä. Osalla epilepsia jatkuu myös aikuisuudessa ja voi olla vaikeahoitoinen.

Käyttäytymispiirteille tunnusomaista voivat olla mm. aggressiivisuus, alentunut inhibitiokyky, impulsiivisuus (25–35 %) ja autismikirjon häiriö (10 %). Inhibitiokyvyllä tarkoitetaan mm. kykyä vastustaa ja säädellä häiritseviä sisäisiä impulsseja eli mielitekoja tai yllättäviä ulkoisia ärsykkeitä. Autismikirjon häiriölle ominaista ovat puolestaan vaikeudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa, todennäköisyys levottomuuteen, jäykkään ja toistavaan käyttäytymiseen sekä rajoittuneisiin mielenkiinnon kohteisiin. Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD todetaan alle kymmenesosalla heistä (n. 6 %), joilla on 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä. Myös huono keskittymiskyky ja ylivilkkaus on liitetty osaksi mahdollista 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymän oirekuvaa. Lisäksi todennäköisyys skitsofreniaan ja mielialahäiriöihin on koholla valtaväestöön verrattuna. Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetion yhteydessä mainittuja mielialahäiriöitä ovat mm. masennus, ahdistus ja/tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, joita ilmenee noin yhdellä kymmenestä (10 %). Itseään vahingoittava käyttäytyminen on myös mahdollinen.

Osalla 15q13.3-mikrodeleetio lisää taipumusta ylipainoon, hyperfagiaan eli ylensyöntiin ja alentuneeseen kylläisyyden tunteeseen.

Elinten rakennepoikkeavuudet ovat harvinaisia. Sydämen rakennepoikkeavuus löytyy alle viideltä sadasta (< 5 %), joilla on 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä. Osalla aivokuvissa havaitaan yksilöllisiä aivojen rakennemuutoksia. Niitä voi olla mm. aivokammioissa, aivokurkiaisessa ja valkean aineen paksuudessa. Hydrokefalia eli aivo-selkäydinnesteen kiertohäiriöstä johtuva aivokammioiden laajentuma sekä lukinkalvon kystat ovat myös mahdolliset. Lukinkalvon kystat ovat aivokudoksessa oleva tyypillisin kysta. Ne ovat nesteentäyttämiä ”rakkuloita”, eikä niille välttämättä tarvitse tehdä mitään.

Karsastus ja hajataittoisuus ovat yleisimmät näkökykyyn liittyvistä pulmista, mutta ne eivät ole kovin yleisiä 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymässä. Muut näkökykyyn ja silmiin liittyvät muutokset ovat harvinaisempia, kuten pienisilmäisyys, nystagmus eli silmävärve ja kaukokatseisuus tai kolobooma eli synnynnäinen halkio tai puutos jossakin silmän rakenteessa. Kuuloaisti on useimmilla normaali. Toistuvat korvainfektiot ovat kuitenkin mahdollisia ja voivat hoitamattomina johtaa kuulon alenemiseen.

Toisinaan henkilöillä, joilla on 15q13.3-mikrodeleetio, todetaan myös mahdollisia ruuansulatus-, virtsa- ja sukupuolielinten sekä endokriinisen järjestelmän poikkeavuuksia. Toistaiseksi on epäselvää, ovatko ne osa 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymän oireita vai sattumalöydöksiä.

Osalla 15q13.3-mikrodeleetio ei näytä aiheuttavan lainkaan selviä oireita tai ne ovat lievät.

Syy ja perinnöllisyys

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä johtuu mikrodeleetiosta eli häviämästä kromosomin-15 pitkässä käsivarressa (q) alueella 13.3 (15q13.3). Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on mainintoja myös henkilöistä, joilla deleetio on molemmissa kromosomeissa nro 15. Kromosomin 15q13.3-alueella on toistojaksoja (low-copy repeat), jotka selittävät alueen herkkyyttä kromosomimuutoksille. Tyypillisesti 15q13.3-mikrodeleetion koko on 1,5–2 Mb eli 1 500 000 – 2 000 000 emästä eli DNA:n rakenneyksikköä. Kromosomin 15q13.3-alue käsittää kuusi tunnettua geeniä: CHRNA7, FAN1 (tai toiselta nimeltään MTMR15), KLF13, OTUD7A, TRPM1 ja MTMR10. Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetion oireiden ajatellaan johtuvan pääasiassa CHRNA7 ja OTUD7A -geenien häviämistä. Henkilöt, joilla kromosomimuutos on molemmissa kromosomeissa nro 15, oirekuva on usein vaikeampi kuin heillä, joilla kromosomimuutos on vain toisessa perimän kromosomissa 15. Koska 15q13.3-mikrodeleetio voi olla oireeton, 15q13.3-mikrodeleetion penetranssi eli ilmenemistodennäköisyys ei ole täydellinen eli 100 %. Tämä tarkoittaa sitä, ettei 15q13.3-mikrodeleetio johda aina oireiden syntymiseen tai että oireet ovat lieviä. Joskus vanhempi saa tiedon omasta kromosomimuutoksestaan vasta kun lapsella olevia oireita aletaan selvittämään perimäntutkimusten avulla. Näitä tutkimuksia varten myös vanhemman perimää tutkitaan.

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio periytyy autosomissa dominantisti eli vallitsevasti. Tämä tarkoittaa sitä, että kromosomiparin toisessa kromosomissa-15 oleva mikrodeleetio riittää oireyhtymän mahdollisten oireiden kehittymiseen. Useimmissa tapauksissa (lähes yhdeksällä kymmenestä, 85 %) 15q13.3-mikrodeleetio on periytynyt lapselle toiselta vanhemmaltaan. Vanhempi, jolla on 15q13.3-mikrodeleetio perimässään, on 50 %:n todennäköisyys saada lapsi, jolla on tämä sama kromosomimuutos. Tämä periytymistodennäköisyys on sama raskaudesta toiseen. Lapsen oirekuva voi kuitenkin olla erilainen kuin hänen vanhemmallaan, ja sitä on hyvin vaikea etukäteen ennustaa.

Toisinaan (noin 15 % tapauksista) 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä on seurausta uudesta kromosomimuutoksesta eli niin kutsutusta de novo-mutaatiosta. Tällöin vanhempien perimäntutkimuksista ei löydy 15q13.3-mikrodeleetiota, vaan se on ainutlaatuinen lapsen perimässä. De novo-muutos syntyy hedelmöitykseen osallistuvan sukusolun, munasolun tai siittiön, kypsyessä sukupuolirauhasissa tai pian hedelmöityksen jälkeen. De novo-muutosten syntyyn ei voi vaikuttaa, eivätkä ne johdu mistään asiasta, jonka vanhemmat ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. De novo-mutaatioiden toistumistodennäköisyys perheessä on useimmilla noin prosentin (1 %) eli yhden sadasosan luokkaa. Tämä todennäköisyys johtuu mahdollisesta sukusolumosaikismista (katso alta). Lapsen de novo-muutos voi aikanaan periytyä seuraavaan sukupolveen 50 %:n todennäköisyydellä.

Sukusolumosaikismissa osassa vanhemman sukusoluja on 15q13.3-mikrodeleetio ja osassa ei. Nykyiset verikokeeseen perustuvat perimäntutkimukset eivät voi poissulkea tai vahvistaa sukusolumosaikismin mahdollisuutta. Sukusolumosaikismi nostaa jonkin verran, muttei merkittävästi, perheen todennäköisyyttä saada toinen lapsi, jolla on 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymä. Usein sukusolumosaikismista johtuvan oireyhtymän toistumistodennäköisyydeksi annetaan noin 1 % eli yksi lapsi sadasta. Sukusolumosaikismista voit halutessasi lukea Harvinaiskeskuksen sivuilta kohdasta Syventävää tietoa perimästä ja perinnöllisyydestä: 70 kysymystä ja vastausta: Mosaikismi.

Perhe voi halutessaan keskustella perinnöllisyysneuvonnassa oireyhtymän toistumistodennäköisyydestä jo ennen seuraavaa mahdollista raskautta. Harvinaiskeskus Norion sivuilta löytyy tietoa myös perhesuunnittelusta tilanteissa, joissa perheessä on mahdollisesti kohonnut todennäköisyys johonkin harvinaissairauteen: Perhesuunnittelu ja raskaus. Kaikista näistä aiheista voi myös keskustella ilman lähetettä ja veloituksetta Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajan kanssa. Yhteystiedot keskustelutukeen ja neuvontaan löydät tämän julkaisun lopusta.

Yleisyys

Vuoteen 2024 mennessä 15q13-3-mikrodeleetio on tunnistettu yli 200 henkilöltä. Arviot 15q13.3-mikrodeleetion yleisyydestä vaihtelevat. Sen yleisyydeksi ilmoitetaan useimmiten noin 1: 5000. kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio todetaan monilta heistä, joilla on kehitysvamma, skitsofrenia, epilepsia tai autismikirjon häiriö. Toisaalta se voi jäädä kokonaan diagnosoimatta. Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea.

Diagnoosi ja hoito

Kromosomi 15q13.3-mikrodeleetiolle ei ole olemassa kansainvälistä konsensus diagnoosikriteeristöä. Erotusdiagnoosi on laaja ja voi käsittää eri kehitysvammaa aiheuttavia syitä, psykiatrisia oireita, ja epilepsian.

Epäily kromosomimuutoksesta voi herätä, kun pikkulapsella on kehityksen poikkeavuutta, edellä mainittuja käyttäytymispiirteitä, ulkonäköpiirteitä, hypotoniaa ja/tai epilepsiaa. Tällöin lapsi saa usein lähetteen erikoissairaanhoitoon diagnoosin selvittämistä varten. Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetiota ei pysty yleensä päättelemään pelkkien oireiden perusteella, jolloin avuksi tarvitaan perimäntutkimuksia. Kromosomitutkimus tehdään verinäytteestä ja vastausten saaminen kestää menetelmästä riippuen korkeintaan pari kuukautta.

Diagnoosin saaminen lopettaa oireiden syiden etsimisen erilaisin tutkimuksin, selkiyttää ennustetta ja auttaa arvioimaan oireyhtymän periytymistodennäköisyyttä muilla perheessä tai lähisuvussa ja antaa tärkeää tietoa mahdollisen perhesuunnittelun tueksi.

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetio-oireyhtymää ei voida parantaa, mutta sen aiheuttamia mahdollisia oireita pystytään hoitamaan. Oppimisen tuki, puhe-, toiminta- ja fysioterapian tarpeet arvioidaan yksilöllisesti. Autismikirjon häiriön varhainen tunnistaminen ja kuntoutus tukee ja ylläpitää henkilön toimintakykyä. Mahdollisen ADHD:n ja skitsofrenian hoito on suositusten ja yksilöllisten oireiden mukaista. Epilepsian hoito pyrkii kohtauksettomuuteen, kohtaustiheyden harventamiseen tai kohtauksien lievittymiseen. Arjen toistuva rakenne voi lieventää mahdollisia käyttäytymispulmia lisäämällä mm. turvallisuuden tunnetta ja mahdollisuutta ennakoida arkipäiväisiä tilanteita ja tapahtumia. Perheen tuki räätälöidään kunkin perheen tarpeiden mukaiseksi.

Ennuste

Kromosomin 15q13.3-mikrodeleetion eliniänodotteeseen vaikuttaa sen aiheuttamat oireet. Usein elinikä on normaali.

Historia

Ensimmäinen tieteellinen julkaisu 15q13.3-mikrodeleetiosta on vuodelta 2008.

Kokemustietoa

Kokemustietoa englanniksi: ”The McMahons’ Journey With 15q13.3 Deletion Syndrome”

Onko sinulla omakohtaista kokemusta tästä diagnoosista? Keräämme kokemustietotarinoita, ja sinäkin voit osallistua. Lue lisää Kokemustietoa-sivulta.

Tukipalvelut

Harvinaiskeskus Noriosta voi tiedustella vertaistukea. Lue lisää Vertaistuki-sivultamme.

Harvinaiskeskus Norion perinnöllisyyshoitajaan voi ottaa yhteyttä, kun haluaa keskustella perimään tai harvinaissairauksiin liittyvistä asioista. Lue lisää Keskustelutuki ja neuvonta -sivultamme tai soita 044 5765 439.

Tukiliiton sivuilta löytyy runsaasti tietoa erilaisista palveluista: Tuki ja neuvot.

Facebookissa on ”Ainutlaatuiset”-niminen keskusteluryhmä perheille, joita harvinaiset kromosomimuutokset koskettavat

Facebookista löytyy hakusanalla ”15q13.3-deletion” englanninkielisiä keskusteluryhmiä läheisille, joita oireyhtymä koskettaa. Jäseneksi ryhmiin pääsee pyytämällä ryhmän jäsenyyttä.

Aiheesta muualla

Rare chromo.org (Unique): 15q13.3 microdeletion
Simons Searchlight: 15q13.3 Deletion
Genetic and Rare Diseases Information Center (GARD): Chromosome 15q13.3 microdeleion syndrome
MedlinePlus: 15q13.3 microdeletion

Lähteet

Orphanet: 15q13.3-microdeeletion syndrome

Online Mendelian Inheritance in Man (OMIM): Chromosome 15q13.3 deletion syndrome

GeneReviews®: 15q13.3 Recurrent Deletion

Julkaistu ensimmäisen kerran Harvinaiskeskus Norion sivuilla 10.2.2025