Vuorovaikutuksessa lapsi omaksuu osallisuuden

Vuorovaikutuksessa rakennamme itseämme ja opimme tavan toimia muiden ihmisten kanssa, jaamme kokemuksia ja luomme asioille yhteisiä merkityksiä. Vammaisen lapsen vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin erityispiirteet muokkaavat yhdessäoloa muiden ihmisten kanssa erilaiseksi. Monesti vammaisuuden vuoksi valitettavasti muuttuvat myös tavanomaiseen elämänkaareen liittyvät valitsemisen ja vaikuttamisen mahdollisuudet omaan elämään ja muihin ihmisiin.

Tavalliset arkipäivät vilisevät tilanteita, joissa lapsi tavoittelee muiden ihmisten huomiota. Lapsi oppii varhain lukemaan toista ihmistä ja toimimaan tilanteissa itseään hyödyttävällä tavalla. Pieni lapsi osoittaa lelua hyllyn päällä, äiti tietää, että lapsi haluaa äidin auttavan ja antavan lelun hänelle. Juuri sen kyseisen lelun, ei sitä mikä on käden ulottuvilla helposti saatavissa. Osoittamisesta tulee varhainen valitsemisen ja vaikuttamisen keino. Sitten kehittyy puhe, ja muutkin kuin lähi-ihmiset alkavat ymmärtää lasta.

Vammainen lapsi saattaa käyttää muiden huomion saavuttamiseen erilaisia eleitä kuin muut lapset. Lapsen aloitteellisuus voi olla niukempaa sekä hän voi tuottaa vähemmän tai ei lainkaan puhetta. Tämä tarkoittaa sitä, että arjen vuorovaikutustilanteet ovat varhaislapsuudesta lähtien usein liian nopeita, vähäisä tai muuten lapsen tavoittamattomissa. Vammaisen lapsen kanssa arkipäiväisten vuorovaikutustilanteiden huomioiminen vaatii kaikilta lapsen lähellä olevilta ihmisiltä tarkkaavuutta ja aikaa oppia tunnistamaan lapsen reaktiot ja tavat ilmaista itseään.

Houkuttele lasta yhteisiin vuorovaikutushetkiin ja tarjoa valinnanvaihtoehtoja. Arjen vuorovaikutuksessa apuna #tukiviittomat ja #kuvakommunikointi.

Monesti arjen vuorovaikutustilanteita pitää tukea valmistelemalla ympäristö lapselle sopivaksi. Tuoda lapselle mieleiset esineet ja asiat lähettyville, houkutella lasta aktiivisesti yhteisiin vuorovaikutushetkiin sekä tarjota valinnanvaihtoehtoja kaikissa arjen tilanteissa tukiviittomia ja kuvakommunikointia apuna käyttäen. Vaikka tiedämmekin, että lapsi tykkää punaisesta mehusta ja palloleikistä, hänelle tulisi tarjota päivittäin myös muita vaihtoehtoja. Muiden ihmisten ei pitäisi olettaa, että lapsen mielipide on sama kuin eilen, ja jos olisikin, se on silti yhtä arvokas kuulla yhä uudestaan.

Jokainen valintatilanne ja arjen hetki on mahdollisuus kokea jotain uutta, joka laajentaa lapsen ajattelua ja kokemuksia muista ihmisistä, itsestä ja ympäristöstä. Lapsen mieli voi muuttua minä hetkenä hyvänsä, niin kuin kenen tahansa muun. Myöhemmin nuoren on helpompi tehdä päätöksiä opiskelupaikasta tai asumisesta, jos hän on lapsuudestaan lähtien saanut valita itselle tärkeitä asioita ja ottaa vastuuta ikäiselleen sopivalla tavalla. Ensiksi pitää pystyä vaikuttamaan omaan arkeen liittyviin asioihin sen myötä voi kehittyä toimimaan yhteiskunnassa tasavertaisena muiden joukossa.

Kirjoittaja Johanna Kaario työskenteli 2018 Tukiliitossa perhetyön suunnittelijana (ts).