Venäjän sota Ukrainassa, blogisarjan osa 2/3: Vammaiset ihmiset pakolaisina

Puolaan on saapunut jo yli 2,7 miljoonaa pakolaista Ukrainasta. On helppo ymmärtää, että tilanne on vaikea.

Isoihin kaupunkeihin ei enää mahdu enempää väkeä. Pelkästään Varsovassa on yli 300 000 pakolaista, joista 100 000 on lapsia. Puola yrittää ohjata pakolaisia pienempiin kaupunkeihin ja pienemmille paikkakunnille. Moni pakolaisista kuitenkin hakeutuu Varsovaan tai muihin suurkaupunkeihin.

Puolan hallitus koordinoi lähinnä ensivaiheen apua, hätämajoitusta ja ruokaa. Majoitus toteutuu yhteismajoituksena stadioneilla ja halleissa, tuhansien muiden pakolaisten kanssa. Olosuhteet suurissa hätämajoitusta varten perustetuissa keskuksissa ovat vaikeat kehitysvammaisten tai autismin kirjon lasten perheille. Järjestöt ja auttajat etsivät näille perheille vuokra-asuntoja. Asuntoja on kuitenkin rajallinen määrä, vuokrat ovat korkeita ja rahaa vuokrien maksuun on vaikea järjestää.

Monet pakolaiset järjestävät itse oman asumisensa tuttavien, sukulaisten, ystävien tai entisten työnantajien avulla. Iso ongelma on se, että vammaisten pakolaisten tilanteesta ei ole kattavia tietoja, koska viranomaiset eivät rekisteröi pakolaisten mahdollista vammaisuutta.

Puolalaisen kehitysvammajärjestön edustajat Katarzyna Świeczkowska ja Joanna Cwojdzińska kuvailivat tarjoamaansa apua seuraavasti: Pakolaisperheiden auttamisessa tarvitaan paljon käytännön työtä ja tukea. On järjestettävä henkilötunnukset, puhelin ja siihen liittymä, on avattava pankkitili, etsittävä asuntoa, hoidettava kuljetuksia eri paikkoihin, joihin kieltä osaamattomien ja maata tuntemattomien on vaikea kulkea yksin. Tätä auttamistyötä he tekevät päivästä toiseen, yksittäisen perheen tai henkilön tukena.

Pakolaiset tulevat Puolaan ilman rahaa ja ilman tavaroita. Pakomatka on ollut vaikea, ja matkaa on tehty täyteen ahdetuissa junissa. Järjestöjen on ostettava tai autettava ihmisiä ostamaan kaikki ne tavarat, joita ihminen arkielämässään tarvitsee. Pakolaiset saapuivat talvivaatteissa, olihan talviaika, joten on ostettava sisä- ja ulkovaatteita, kengät, keittiötarvikkeita, hygieniatarvikkeita jne.

Puolalainen kehitysvammajärjestö Psoni auttaa myös lähettämällä tarvikkeita Ukrainaan. Tarvikkeet se on hankkinut keräämällä niitä jäseniltä ja yhteistyökumppaneilta.  Järjestö hoitaa itse avustuskuljetuksen perille omien kontaktiensa avulla. Järjestö suunnittelee parhaillaan uutta avustuskeskusta, josta se antaisi neuvontaa ja muun muassa todistuksia vammaisuudesta vammaisten perheille ja tukihenkilöille. Todistuksia tarvitaan yhteiskunnan palveluiden saamiseksi.

Apuvälineistä on pulaa ja niitä on vaikea järjestää. Pakolaisperheet jättivät pyörätuolit taakseen pakomatkan alkaessa. Pyörätuolia ei ollut mahdollista kuljettaa mukana. Monet vammaisten lasten vanhemmat ovatkin tulleet Puolaan kantaen lasta sylissään. Puolassa tarvittaisiin kipeästi apuvälineitä, mutta niitä vaikea hankkia, koska ne ovat kalliita ja koska apuvälineen on sovittava henkilön mittoihin.

Tapasin kaksi ukrainalaista pakolaista, kahden lapsensa kanssa pakoon lähteneet Nataliyan, ja hänen 13-vuotiaan autismin kirjon poikansa Piotrin (nimi muutettu). Nataliya kertoi, että hän lähti lastensa kanssa pakomatkalle maaliskuun alussa. Matka rajalle kesti 29 tuntia. Nataliya sai rajalta kyydin, jonka Katarzyna Świeczkowska oli järjestänyt. Hän oli soittanut Lublinissa, kaakkois-Puolassa asuvalle ystävälleen, ja sanonut, että nyt tarvittaisiin kyytiä: tulossa on pakolaisäiti lapsineen ja hänet on haettava Ukrainan rajalta.

Näin pakolaisten auttamistyötä on Puolassa tehty, aktiivisten vapaaehtoisten ja järjestöjen verkostojen kautta. Nataliya jäi lapsineen ensi alkuun hätämajoitukseen, jossa oli 70 henkeä. Myöhemmin perheelle järjestyi kuljetus Gdanskiin.

Nataliya kertoi olevansa hyvin kiitollinen saamastaan avusta. Hän kertoi, että hän saa kiittää Katarzynaa ja tämän puolisoa, jotka ovat auttaneet hänen perhettään ”kaikessa”. Nyt Natalya etsii töitä uudessa kaupungissa. Piotr sai koulupaikan Psonin ylläpitämässä erityiskoulussa.

Minulle korostettiin, että Nataliayn tarina on onnellinen. Hän on ollut onnekas, mutta monen muun vammaisperheen tilanne Puolassa on vaikea. Tilanne on ahdistanyt myös Nataliyaa, vaikka hän pääsi turvaan. Yksinäisyys uudessa, vieraassa kaupungissa aiheutti masentuneisuutta. Natalya tarvitsi muiden patistelua päästäkseen liikkeelle ja ulos, pois sohvanpohjalta. Yksin ei kriisin keskellä selviä kukaan.

Pakolaisperheiden auttamisessa tarvitaan paljon käytännön työtä ja tukea. On järjestettävä henkilötunnukset, puhelin ja siihen liittymä, avattava pankkitili, etsittävä asuntoa ja hoidettava kuljetuksia.

Kirjoittaja on Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtaja.

* Tukiliitto on käynnistänyt Ukraina-keräyksen, jonka tuotto kohdennetaan kehitysvammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen (keräyslupa RA/2021/535). Kanavoimme avun ukrainalaisille Inclusion Europe -kattojärjestön ja muiden kehitysvammaisia ihmisiä tukevien järjestöjen kautta. Voit lahjoittaa suoraan tai perustaa oman keräyksen: tuki.tukiliitto.fi/campaign/apua-ukrainan-kehitysvammaisille-ihmisille (linkki vie keräyssivullemme)

*Sarjassa julkaistaan yhteensä kolme osaa Ukrainan kehitysvammaisten pakolaisten tilanteesta. Tämä kirjoitus on sarjan toinen osa.