Venäjän sota Ukrainassa, blogisarjan osa 1/3: Mikä on kehitysvammaisten pakolaisten tilanne ja kuka heitä auttaa?

Miljoonat ihmiset ovat lähteneet pakoon Venäjän helmikuussa aloittamaa julmaa valloitussotaa.  Pakolaisten joukossa on myös vammaisia henkilöitä. Lähdin selvittämään, pääsevätkö kehitysvammaiset ihmiset läheisineen pakoon, mikä on kehitysvammaisten pakolaisten tilanne ja kuka heitä auttaa.

Suurin osa pakolaisista on maan sisäisiä pakolaisia Ukrainassa. Heitä on yli seitsemän miljoonaa. Kehitysvammaisille ukrainalaisille ja heidän läheisilleen pakoon lähteminen on vaikeaa ja usein mahdotonta. Monet perheet ovatkin jääneet koteihinsa ja suojautuvat kuka mitenkin, kylpyhuoneissa ja kellareissa. Yleiset väestönsuojat kuten kerrostalojen kellarit ja metroasemat ovat esteellisiä ja huonosti varusteltuja – sekä aivan täynnä ihmisiä. Monelle vammaiselle on mahdoton ajatus elää päivästä toiseen kylki kyljessä satojen ihmisten kanssa tai siirtyä hälytyksen tullessa nopeasti kerrostalon yläkerroksista alas suojaan.

Jotkut perheet ovat paenneet maaseudulle. Ukrainan rajan on ylittänyt jo yli viisi miljoonaa pakolaista. Puola on ottanut vastaan enemmän pakolaisia kuin muut Euroopan maat yhteensä: Puolassa on yli 2,7 miljoonaa pakolaista Ukrainasta. Eurooppa ei ole kohdannut vastaavaa pakolaistilannetta sitten toisen maailmansodan päättymisen.

Tapasin puolalaisen sisarjärjestömme edustajia, Gdanskin osaston varajohtaja Katarzyna Świeczkowskan ja johtaja Joanna Cwojdzińskan. Suomessa on vaikea saada tietoa vammaisten pakolaisten tilanteesta, joten halusin kuulla, onko Puolassa kehitysvammaisia pakolaisia, ja onko järjestöillä tilanteessa jokin rooli.

Sainkin paljon uutta tietoa. Katarzyna ja Joanna kertoivat olevansa hyvin kiireisiä. He organisoivat apua ja auttavat pakolaisperheitä henkilökohtaisesti samalla, kun hoitavat oman organisaationsa arkisia vastuita. Heidän arvionsa mukaan Puolaan on tullut paljon kehitysvammaisia pakolaisia läheisineen. Useimmat rajan ylittäneistä läheisistä ovat äitejä, sillä 18–60-vuotiaita miehiä ei päästetä Ukrainasta pois.

Puolassa kansalaisjärjestöt reagoivat avun tarpeeseen heti, kun Venäjän hyökkäys alkoi. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina apua tarjosivat lähinnä järjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Myös sisarjärjestömme Psoni ryhtyi organisoimaan apua välittömästi.

Apu alkoi saada muotoja heti hyökkäyksen ensimmäisinä päivinä ja se alkoi henkilökohtaisista suhteista. Katarzyna kertoi, että hän otti yhteyttä vanhoihin ammatillisiin tuttaviinsa Ukrainassa, esimerkiksi erääseen professoriin. Katarzyna lupasi professorituttavalleen, että perhe voi tulla heille, jos lähtee pakolaisiksi. Professorituttava vastasi, ettei hän ole lähdössä mihinkään, mutta pyysi ottamaan vastaan heidän asiakasperheitään. Siten avun kanavat alkoivat rakentua: yksittäisten ihmisten kautta, yksittäisten perheiden auttamisesta. Katarzyna kertoi, että he Psonissa tekivät kriisin alkuvaiheessa valinnan, että heidän järjestönsä auttaa ainakin yksittäisiä ihmisiä ja perheitä.

Puolassa kansalaisjärjestöt reagoivat avun tarpeeseen heti, kun #VenäjänHyökkäys alkoi. Ensimmäisinä päivinä ja viikkoina apua tarjosivat järjestöt ja yksittäiset kansalaiset. Myös sisarjärjestömme Psoni ryhtyi organisoimaan apua välittömästi.

Kirjoittaja on Kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtaja.

* Tukiliitto on käynnistänyt Ukraina-keräyksen, jonka tuotto kohdennetaan kehitysvammaisille ihmisille ja heidän läheisilleen (keräyslupa RA/2021/535). Kanavoimme avun ukrainalaisille Inclusion Europe -kattojärjestön ja muiden kehitysvammaisia ihmisiä tukevien järjestöjen kautta. Voit lahjoittaa suoraan tai perustaa oman keräyksen: tuki.tukiliitto.fi/campaign/apua-ukrainan-kehitysvammaisille-ihmisille (linkki vie keräyssivullemme)

*Sarjassa julkaistaan yhteensä kolme osaa Ukrainan kehitysvammaisten pakolaisten tilanteesta. Tämä kirjoitus on sarjan ensimmäinen osa.