Vammaispalvelujen asiakasmaksut puhuttavat

Hyvinvointialueet saavat periä asiakasmaksuja aterioista ja muusta ylläpidosta erityishuollon asumisyksiköissä ja työtoiminnassa. Maksua peritään siis silloin asiakkailta, joista useimmilla tuloina on ainoastaan työkyvyttömyyseläke, takuueläke ja eläkettä saavan hoitotuki.

Asiakasmaksulain mukaan maksujen pitäisi olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruisia. Vammaisuuden vuoksi tarvittavasta avusta ja tuesta, kuten ohjaamisesta tai avustamisesta, ei saa periä maksua.

Tukiliiton aluekoordinaattorit keräsivät tiedot eri hyvinvointialueilla päätettyjen vammaispalvelujen asiakasmaksujen suuruudesta kesäkuussa 2023. Kaikilta alueilta tietoja ei löytynyt tai maksujen tasosta ei vielä ollut päätetty. Jotkin alueet eivät olleet vielä tänä vuonna laskuttaneet vammaispalvelujen asiakkailta juuri mitään maksuja.

Ruokamaksut hyvinvointialueen tulonlähteinä?

Asumispalveluissa peritään ruokailuista eri hyvinvointialueilla hyvin erisuuruisia maksuja. Alinta maksua perivällä hyvinvointialueella päivän ateriat maksavat yhteensä 12 € ja ylintä maksua perivällä alueella aterioiden hinta on 20,65 € päivässä. Lisäksi erityisruokavalion tarvitsija, esimerkiksi kala-allerginen ja laktoositon ruokailija, maksaa joillakin alueilla kuukaudessa aterioistaan 33 € enemmän kuin muut.

Useimmat alueet laskuttavat ruokailut todellisen käytön perusteella. Kuukaudessa ateriamaksuista kertyy sievoinen summa, joka ilmoitettujen tietojen mukaan voisi olla enintään jopa 619,50 €.  Palveluista perittävien maksujen pitää olla kohtuullisia. Tällainen ruokamaksu yhden ihmisen aterioista ei kuulosta kohtuulliselta.

Alueellisia eroja on pakko ihmetellä. Useimmiten ateriat valmistetaan keskitetysti ja alalla on hyvin kehittyneet tavat tuottaa ne taloudellisesti ja tehokkaasti. Miksi aterioiden tuottaminen ja niiden asiakkaille kuljettaminen maksaa jollakin alueella yli 70 % enemmän kuin toisella? Pitkät etäisyydet osalla alueista selittävät eroa vain hieman.

Ateriamaksujen tasoa on vuosien varrella käsitelty korkeimmassa hallinto-oikeudessa (KHO). Se on linjannut mahdolliseksi periä maksua kaikista aterian valmistamiseen liittyvistä kuluista. Tämän on katsottu olevan normaalisuuden periaatteen mukaista, koska kaikille ihmisille aiheutuu kuluja ruoanvalmistuksesta eri vaiheineen.

Kyseenalaista kuitenkin on, onko normaalia, että kukaan hankkii kaikki ateriansa valmiiksi valmistettuina ja kotiin tuotuina. Etenkin, jos on erittäin pienituloinen, useimmiten jopa köyhyysrajan alapuolella elävä ihminen. Monikaan työssäkäyvä palkansaaja ei toimi näin, vaan valitsee halvemman keinon eli tekee ruuan itse. Kehitysvammainen asumispalvelun asiakas ei käytännössä voi tehdä tätä valintaa.

KHO on toisaalta myös todennut, että maksutonta erityishuoltoa on asiakkaan kanssa ruoan laittaminen silloin, kun se on kirjattu erityishuolto-ohjelmaan. Tällöin ruokailuista tulisi periä enintään raaka-aineiden hinta. Muut, esimerkiksi energiakustannukset, peritään asumisen ylläpitomaksussa.

Ylläpitomaksu ei saa olla todellisia kustannuksia korkeampi

Ylläpitomaksujen taso näyttäytyy yhtä kummallisena sekametelisoppana. Ylläpitoa ovat tavanomaiset asumisesta aiheutuvat kulut. Niiden taso saa lain mukaan olla enintään todellisten kustannusten suuruinen. Asumisessa ei saa periä maksua vamman vuoksi tarvittavasta avusta ja tuesta.

Ylläpitomaksuista löytyy hyvinvointialueilta hyviäkin esimerkkejä. Niissä asiakas voi valita, millaisia palveluja haluaa käyttää, ja asumiskulujen taso vaikuttaa kohtuulliselta. Ylläpitomaksuna voidaan periä esimerkiksi 17 €/kk yleisenä osana kaikilta ja sen lisäksi asiakas voi valita saunan, pyykkihuollon ja nettiyhteyden käyttöönsä. Tällöin maksu on enintään 40 €/kk.

Korkeimmat ylläpidon kulut koskevat saatujen tietojen mukaan tehostettua asumista muutamalla hyvinvointialueella. Niissä asiakas maksaa kuukauden ylläpidosta vuokran lisäksi 129,10 €. Ylläpitomaksun taso määräytyy silloin sen perusteella, millaisessa asumismuodossa asiakas asuu. Esimerkiksi yhteisöllisen asumisen ylläpitomaksu on 25 €/kk, kun taas ympäri vuorokauden apua tarvitsevan ihmisen tavanomaiset asumisesta aiheutuvat kulut ovat samalla alueella 40€/kk.

Ylläpitomaksujen sisällöt ovat kaikkiaan epäselviä ja siksi niiden suora vertailu on vaikeaa. Maksujen sisältöön tulee saada lisää läpinäkyvyyttä. Huomiota herättää se, että enemmän apua tarvitseva asiakas maksaa tavanomaisia asumisen kuluja selvästi enemmän kuin kevyempää tukea tarvitseva. Kuitenkin esimerkiksi sähkö, vesi ja yhteinen nettiyhteys ovat lähtökohtaisesti kaikille samassa asumisyksikössä saman hintaisia. Vamman vuoksi tarvittavasta avusta ja tuesta, kuten hygienian hoidosta, pyykin pesemisestä tai saunomisesta ei saa periä maksua.

Vaikeammin vammaisella ihmisellä saattaa olla useammin tarvetta vaikkapa suihkusaippualle tai pyykkipulverille. Asumismuotoon perustuvat suuret maksujen tasoerot kuitenkin viittaavat siihen, että vaikeammin vammainen ihminen joutuu maksamaan epäsuorasti myös saamastaan avusta. Tämä ei ole lainmukaista.

Laitostumiskehitys uhkaa laatua ja asiakkaan taloutta

Hyvinvointialueiden tekemä yhtenäistämistyö on vasta aluillaan. Tällä hetkellä se näyttäytyy asumisen kulujen osalta epäyhdenvertaisena, sillä maksujen taso ei kaikilta osin vastaa niitä todellisia kuluja, joita erilaisissa yksiköissä asumisesta syntyy.

Lisäksi palvelujen tuottamistavat ovat synnyttämässä uutta laitostumiskehitystä, mikä näkyy asiakkaan kukkarossa. Entistä useampi asumisyksikkö siirtyy ruoanlaitossa avustamisesta tai sen yhdessä valmistamisesta keskitetysti tuotettuihin, yleensä laadultaan huonompiin valmisaterioihin. Aiempaa useammin myös siivous tai pyykkihuolto hoidetaan siivousyrityksen ja pesulan avulla. Muutosta perustellaan toiminnan tehostamisella ja työvoimapulalla.

Asiakkaalle tämä tehostettu prosessi tarkoittaa vähemmän mahdollisuuksia tehdä asioita itse, avustettuna. Laskun maksaja saattaa kuitenkin olla asiakas, joka tarvitsee näihin asioihin apua nimenomaan vammansa vuoksi, eikä ole omasta halustaan valinnut pesulapalveluja ja valmisaterioita. Olisi tärkeää muistaa, että jos asumisyksikkö ulkoistaa näitä tukipalveluja, voi toisen palvelutuottajan hoitama palvelu silti edelleen olla vamman vuoksi tarvittavaa maksutonta apua ja tukea.

Asiakasmaksuihin vaikuttamisen polku

Miten asiakasmaksuihin voi vaikuttaa? Muutoksen hakemisesta yksittäisen asiakkaan omaan laskuun on säädetty asiakasmaksulaissa. Sen mukaan jokaisessa laskussa pitää olla ohje oikaisun vaatimiseen hyvinvointialueelta. Kun jonkin palvelun myöntämisestä tehdään päätös, on samassa yhteydessä päätettävä myös asiakasmaksusta ja liitettävä päätökseen oikaisuvaatimusohjeet.

Lisäksi asiakas voi hakea alentamista maksuunsa, jos se vaarantaa toimeentulon. Alentamisen hakemiseen tulee saada ohjeita vammaispalveluista.  Tätä ei useinkaan ehditä ottaa aktiivisesti puheeksi, jos asiakas tai hänen läheisensä ei huomaa kysyä asiasta.

Hyvinvointialueilla toimivilla yhdistyksillä on halua ja tarvetta vaikuttaa maksujen tasoon laajemmin. Silloin paras keino on pyytää neuvottelua maksuista päättävältä viranomaiselta. Viranomaisen kanssa voi käydä läpi tässäkin tekstissä kuvattuja lähtökohtia, joista olennaisimpia ovat vamman vuoksi tarvitun avun ja tuen maksuttomuus lukuun ottamatta aterioita, joiden valmistamisessa asiakasta ei osana palvelua avusteta, maksujen kohtuullisuus ja todelliset palvelun tuottamisesta aiheutuvat kulut. Kehitysvammaisten ihmisten vähävaraisuutta voi myös olla tarpeen tuoda esille.

Päättäjiä kannattaa muistuttaa siitäkin, että YK:n vammaissopimuksen mukaisesti vammaisilla ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua heitä koskevista asioista päättämiseen. Tämä voi tapahtua mm. vammaisneuvoston kautta. Keskustelujen ja esimerkiksi aluevaltuutetuille suunnattujen materiaalien avulla voi vaikuttaa siihen, millaisia maksutasoja ehdotetaan päätettäväksi kullekin vuodelle.

Monet hyvinvointialueet tekevät maksujen tasoista päätöksiä vuoden vaihteessa, joten juuri nyt on hyvä aika käydä keskustelua. Kun maksuista on tehty päätös, voi yhdistys valitusaikana tehdä aluevaltuuston päätöksestä aluevalituksen hallinto-oikeudelle. Samoin muiden toimielinten päätöksiin voi tehdä ensin oikaisuvaatimuksen kyseessä olevalle toimielimelle ja sen jälkeen tarvittaessa aluevalituksen. Toimielinten esityslistoja ja pöytäkirjoja kannattaa siksi yrittää seurata. Perusteena valituksessa voi olla maksujen suuruus, joka ei vastaa asiakasmaksulaissa säädettyä tasoa.

Valitusten ja oikaisuvaatimusten laatimiseen saa tukea esimerkiksi Tukiliiton lakineuvonnasta. Milloin vain on myös mahdollista kannella viranomaisen lainvastaisesta toiminnasta aluehallintovirastolle tai eduskunnan oikeusasiamiehelle. Nämä viranomaiset valvovat, että hyvinvointialueet toimivat lainmukaisesti.

Asiakasmaksuissa pitää päästä kaikilla alueilla kohtuulliseen ja oikeudenmukaiseen tasoon. Se on erityisen tärkeää jo valmiiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa oleville vammaisille ihmisille. Samalla se vähentää hyvinvointialueen turhaa työtä ja lisäkustannuksia, kun jokaisen vähävaraisen asiakkaan ei tarvitse erikseen hakea omaan maksuunsa huojennusta.

Asiakasmaksuissa pitää päästä kaikilla alueilla kohtuulliseen ja oikeudenmukaiseen tasoon. Se on erityisen tärkeää jo valmiiksi heikossa taloudellisessa tilanteessa oleville vammaisille ihmisille. #asiakasmaksu #kohtuullisuus

Kirjoittajat työskentelevät Kehitysvammaisten Tukiliitossa. Salla Pyykkönen on aluekoordinaattori ja Anne Saarinen vammaispalveluiden asiantuntija (HTM).