Vaikuttajien, palvelunkäyttäjien ja kansalaisten Tukiliitto

Kehitysvammaisten henkilöiden osallisuus ja täysivaltainen kansalaisuus ovat Tukiliiton strategian kaikkein keskeisin päämäärä. Osallisuus on toki ollut yksi tavoitteistamme jo aiemminkin, mutta koen, että uuden strategian myötä osallisuuden tavoite läpileikkaa työntekijäorganisaation lisäksi koko järjestön toimintaa aiempaa tietoisemmin.

Osallisuuden tavoite on takaraivossani, mitä tahansa työssäni teenkään. Oikeastaan se on siellä aina työajan ulkopuolellakin, yleistyneenä osallisuuden toteutumisen pohtimiseksi ihan yleisinhimillisesti. Huomaan pohtivani osallisuuden kysymyksiä juuri eläkkeelle jääneen isäni sosiaalisten siteiden sekä mieheni alakouluikäisen tyttären kaverisuhteiden kohdalla. Mahdollisuus osallisuuteen ja sen vastakohta, riski syrjäytymisestä, ovat mielessäni, kun seuraan uutisointia maahanmuuttajien kotoutumisesta tai pitkäaikaistyöttömien taloudellisesta ja sosiaalisesta asemasta. Pidän osallisuuden edistämistä sekä eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäisemistä yhteiskuntamme ydinkysymyksinä, joihin tarvitaan uusia ratkaisuja. Oikeutetusti osallisuuden kysymykset ovat viime aikoina nousseet myös laajempaan yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun.

Tukiliiton keskeisinä päämäärinä osallisuus ja täysivaltainen kansalaisuus ovat selkeitä ja luontevia omaksua osaksi omaa arvomaailmaa. Olen kuitenkin pohtinut paljon, kuinka juuri minä voin omalla työlläni edistää tavoitteidemme toteutumista. Olen pohtinut, kuinka hienosyisistä asioista ja hiuksenhienoista eroista osallisuuden ja täysivaltaisen kansalaisuuden edistämisessä toisinaan on kyse.  On oltava tarkkana, kuinka asioita sanoittaa, millaista sosiaalista todellisuutta sinänsä hyvin aikein on rakentamassa. On osattava tehdä työtä kehitysvammaisten henkilöiden aitojen yhteiskunnallisten roolien lisäämiseksi. Sellaisten roolien, joissa vaikuttamismahdollisuudet ovat todelliset ja vammainen henkilö on ensisijaisesti ihan muuta kuin vammainen.

Kerron yhden esimerkin: Olen Tukiliiton edustajana Itä-Suomessa mukana erilaisissa sote- ja maakuntauudistukseen liittyvissä kokouksissa ja työryhmissä, joissa pohditaan ja etsitään edustajia uudistukseen liittyviin tilaisuuksiin ja toimielimiin. Istun näissä kokouksissa edistääkseni kehitysvammaisten henkilöiden pääsemistä aktiivisiin rooleihin uudistukseen liittyvissä toiminnoissa. Kehitysvammaisten henkilöiden toimiminen erilaisissa sosiaalisissa rooleissa ja osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon on paitsi strategiaamme kirjattu tavoite, myös esimerkiksi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaan sopimukseen perustuva oikeus.

En kuitenkaan istu suunnittelukokouksissa saadakseni vaikkapa vammaisneuvostosta paikan kehitysvammaiselle henkilölle, muusta viis. Istun kokouksissa raivatakseni tietä aktiiviselle ja innokkaalle vaikuttajalle, jolla on kehitysvamma. Edistän sitä, että edustajaksi valitaan palvelunkäyttäjä, joka tarvitsee erilaisia palveluita ja tukea oppimiseen ja ymmärtämiseen liittyvän vammansa vuoksi ja joka siksi on paras asiantuntija arvioimaan näiden palveluiden toimivuutta. Tai haluan edustajaksi kuntalaisen tai maakunnan asukkaan, yksilön, joka haluaa puhua laajemman asukkaiden joukon tarpeiden ja etujen puolesta.

Saivartelua tai itsestään selvää, joku saattaa ajatella. Verkostotyössäni olen kuitenkin oppinut ja sosiologina ajattelen, että sillä, kuinka asioita sanoitamme ja määrittelemme, on sosiaalista todellisuutta rakentava voima. Yhdenvertaisten vaikuttamismahdollisuuksien ja täysivaltaisen kansalaisuuden tavoitteet ja vaateet jäävät näennäisiksi, jos käytämme vammaa valintaperusteena vaikuttamisareenoilla. Mutta kun haluamme sinne minne muutkin, vaikuttajina ja palvelunkäyttäjinä, samoilla ehdoilla ja yksilöllisellä tuella, tavoitteemme voivat aidosti toteutua.

Osallisuuden edistäminen on julkilausuttu tavoite myös meneillään olevassa maakunta- ja palvelurakenneuudistuksessa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa asukkaiden osallisuus päätöksentekoon on valmistelun tärkeä tavoite. Toivon ja teen osaltani työtä sen puolesta, että kuntien ja maakuntien yhteistyöfoorumeista, asukasraadeista ja vaikuttamistoimielimistä tulee todellisia vaikuttamisen väyliä aktiivisille ja osaaville asukkaille, palvelunkäyttäjille, kuntalaisille ja maakuntalaisille – myös niille, joilla on kehitysvamma.

* Kirjoittaja on Tukiliiton aluekoordinaattori Etelä-Savon, Kymen, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon alueella.