Rakenteellinen väkivalta – Rakenteiden piilossa nahkaan poltettuna

Rakenteellinen väkivalta on ilmiönä monimutkainen, vaikeaselkoinen ja epäsuora. Termin on luonut alun perin rauhantutkija Johan Galtung kuvaamaan sitä, kuinka yhteiskunta vahingoittaa ihmistä epäoikeudenmukaisuuden kautta.

Rakenteellinen väkivalta on ytimeltään yhteisöllinen. Se voidaan määritellä yleisellä tasolla esimerkiksi valtaa sitovaksi epätasa-arvoa ylläpitäväksi järjestelmäksi, joka koostuu yhteiskunnallisista, sosiaalisista ja kulttuurillisista rakenteista, normeista, oletuksista ja toimintatavoista. Rakenteellista väkivaltaa ei kohdisteta suoraan yksilöihin, mutta välillisesti erityisesti vähemmistöryhmät ja niihin kuuluvat yksilöt ovat sen kohteina, kun heidän oikeuksiaan ja asemaansa suhteessa valtaväestöön heikennetään. Erilaisia vähemmistöjä ovat esimerkiksi vammaiset henkilöt, maahanmuuttajat ja sukupuolivähemmistöt. Rakenteellisen väkivallan ilmenemismuotoja ovat myös syrjintä, rasismi ja seksismi.

Vaikka eri vähemmistöihin kohdistuu yleisellä tasolla rakenteellista väkivaltaa, ovat sen ilmenemismuodot kuitenkin tapaus- ja yksilökohtaisia. Esimerkiksi kehitysvammaiset ihmiset kohtaavat omanlaistaan rakenteellista väkivaltaa ja yksilöiden kokemuksissa voi olla eroavaisuuksia. Kyse on myös poliittisesta päätöksenteosta, joka on epäinhimillistä ja ihmisoikeuksia loukkaavaa, kuten toiminnasta, joka ilmenee lakien riittämättömänä täytäntöönpanona. Se tarkoittaa myös vallan ja resurssien vääristynyttä jakautumista ilmeten esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksina ja väkivaltaa ihannoivana mediana. Pahimmillaan se voi uhata henkeä, terveyttä ja hyvinvointia ja estää perustarpeiden toteutumista.

Institutionaalinen väkivalta

Rakenteellinen väkivalta kattokäsiteenä voidaan lisäksi jakaa institutionaaliseen ja yhteisölliseen väkivaltaan, jotka tarkoittavat:

1. Erilaisten instituutioiden, kuten lainsäädännön tai oikeusjärjestelmän sisältämää ja ylläpitämää eriarvoisuutta.
2. Yksittäisessä yhteisössä erilaisten sosiaalisten normien ja toimintatapojen kautta ilmenevää eriarvoisuutta.

Jo hyväksyttyyn uuteen vammaispalvelulakiin esitettyjä heikennyksiä voidaan tarkastella instituution tasolla toteutuvana rakenteellisena väkivaltana (1.). Uusi vammaispalvelulaki (675/2023) tulee voimaan 1.1.2025 ja sen soveltamisalan tarkentamisesta tehtiin erillinen hallituksen esitys lausuntokierroksineen. Vielä ei ole ratkaistu, tuleeko laki voimaan esityksen vai aiemmin hyväksytyn mukaisena. Esitys sai laajaa kritiikkiä myös lausuneilta tahoilta, sillä se heikentäisi toteutuessaan merkittävästi vammaisten ihmisten oikeuksia. Institutionaalinen väkivalta tarkoittaa esimerkiksi sellaisen lainsäädännön laatimista, joka ylläpitää eriarvoisuutta.

Vammaispalvelulain soveltamisalan rajaaminen voi lisätä eriarvoisuutta esimerkiksi lisäämällä merkittävästi palveluiden väliinputoajia. Esimerkiksi autistinen kehitysvammainen lapsi voisi yhä merkittävämmällä todennäköisyydellä jäädä täysin ilman tarpeen mukaista palvelua. Se lisäisi myös riskiä joutua kalliiden ja raskaiden palveluiden, kuten lastensuojelun sijoitusten ja epäinhimillisten laitosmaisten ratkaisuiden piiriin.

Hallituksen esitetty sääntely tarkoittaisi tosiasiallisesti noin 60–70 miljoonan euron vuosittaisia kustannussäästöjä vammaisten henkilöiden erityispalveluista, rikkoen samalla perus- ja ihmisoikeuksien heikennyskieltoa. Korostamalla liikaa yleislakien ensisijaisuutta eikä palvelujen tosiasiallista saatavuutta tai maksuttomuutta, rajataan merkittävästi vammaisille henkilöille tarkoitettujen erityispalveluiden piiriin pääsemistä. Se on vastoin YK:n vammaissopimuksen 19 artiklan asettamia velvoitteita. Muutosta on perusteltu valtion säästötavoitteilla, mutta nämä leikkaukset näkyvät myös vammaisiin ihmisiin kohdistuvana institutionaalisena väkivaltana.

Yhteisöllinen väkivalta

Sosiaalisen kautta tuotettu yhteisöllinen väkivalta (2.) voi ilmetä esimerkiksi siten, ettei väkivalta piiloudu rakenteisiin vaan yhteisöön. Tällöin yksittäisten ihmisten vastuu omasta toiminnastaan hämärtyy yhteisölliseen. Se on myös vallassa olevien toimintaa alistetummassa asemassa olevia kohtaan. Tämän yhteydessä rakenteellista väkivaltaa voidaan tarkastella myös stigman käsitteen kautta, joka tarkoittaa lyhyesti erilaisia valtaväestön kielteisiä asenteita, ennakkoluuloja ja toimintaa vähemmistöryhmiä ja niiden edustajia kohtaan.

Kehitysvammaisuuteen ja yleisesti vammaisuuteen liittyy globaalilla tasolla ilmenevä stigma, joka syntyy yhteisöllisesti prosessissa. Tässä prosessissa vammaisen henkilön kehon piirteet ja hänen elinympäristönsä ominaisuudet tuottavat todellisuuden, joka estää häntä saavuttamasta merkityksellisiä elämän tavoitteita. Kyse on siis vuorovaikutuksesta yksilön ja yhteisön välillä eli kyvystämme tarkastella ja huomioida omia käsityksiämme ihmisyydestä, vammaisuudesta ja siihen reagoimisesta. ”Mikseivät ihmiset voi hyväksyä meitä sellaisena kuin olemme? Voin puhua ihmisille, jotta he voivat kuunnella minua ja ymmärtää minun kaltaisten ihmisten kaltoinkohtelua.” Kaikki eivät kuitenkaan voi puhua tai puolustaa itseään.

Mikroaggressiot

Yksi rakenteellisen väkivallan ilmenemismuodoista ovat myös mikroaggressiot, jotka tarkoittavat hienovaraista tahallista tai tahatonta sanallista tai fyysistä toimintaa, joka edesauttaa syrjivien rakenteiden ja ongelmien ylläpitoa. Huomaamattomuus voi piillä tässä muodossa esimerkiksi näennäisen harmittoman kehun takana, joka kuitenkin sisältää arvottavaa stereotyyppistä ajattelua. Kuten valkoihoisen virheellistä olettamusta tummemman ihon sävyn omaavan henkilön syntyperästä ja äidinkielestä, kehumalla suomalaisen hyvää suomen kieltä olettamalla hänen äidinkielensä olevan jokin muu pelkän ihonvärin perusteella.

Kehitysvammaisten ihmisten kohdalla mikroaggressioksi voidaan kenties tulkita myös ylipositiivinen suhtautuminen, jossa yksilöä kehutaan muun muassa ”maailman taitavimmaksi” tai muutoin kohdellaan häntä tarpeettoman holhoavasti ja lapsen kaltaisena, vaikka tarkoitusperänä olisi esimerkiksi suojelu ja kannustaminen. Vammaisuus tulee huomioida tarpeen mukaisesti ohittamatta tai ylikorostamatta sitä. Tuki mahdollistaa myös voimaantumista ja uusia mahdollisuuksia olla yhteisön jäsen.

Rakenteellinen väkivalta laitosasumisessa

Rakenteellista väkivaltaa ilmenee esimerkiksi laitospalveluiden ja laitosmaisten sosiaalipalveluiden piirissä. Tällaisia väärinkäytöksiä on tuotu julki mediassa laajalti myös viimeisen vuoden aikana. Laitoksissa asuvat vammaiset lapset ovat erityisen alttiita rakenteelliselle väkivallalle ja oikeuksiensa rikkomiselle. Väkivaltaa voi ilmetä muun muassa heidän parissaan työskentelevien ammattilaisten huonojen työolojen seurauksena. Esimerkiksi yleisen yliuupumuksen ja liiallisen vaatimustason vuoksi ammattilaiset eivät enää kykene tekemään työtään tarpeen mukaisesti. Samaan aikaan heidän omassa käytöksessään kasvaa eritasoisten väkivaltaisten laiminlyöntien riski esimerkiksi ajallisten syitten takia tai liialliset budjettileikkaukset pakottavat työntekijöitä ottamaan vastuulleen työtehtäviä, joihin heidän virallinen osaamisensa ei riitä. Kun työntekijöiden motivaatio laskee pakottavista tai henkilökohtaisista syistä johtuen, kohoaa rakenteellisen väkivallan riski.

Kehitysvammaisten lasten laitosasumisessa ilmenee pahimmillaan räikeitä laiminlyöntejä. Heitä pallotellaan usein hoitoyksiköstä toiseen pienestä lapsesta saakka. Roni, Eemi ja Raul ovat kehitysvammaisia autistisia lapsia ja kaikkia heitä on pahoinpidelty psykiatrisessa laitoshoidossa entisessä Etevassa. Ronin äiti kertoo Ylen MOT-dokumentin haastattelussa, että hänen poikansa sairastui hengenvaarallisesti psyykelääkkeiden ylikäytöstä ja lopulta hän yritti purra palan omasta kädestään. Roni huusi tuskissaan, hänen oli vaikeaa pysyä hereillä eikä hän pystynyt enää kunnolla nielemään. Hän puhuu laitoksesta paikkana, jossa hänen poikaansa säilytettiin. Eemin äiti vertaa poikansa elinolosuhteita keskitysleiriin, koska poika laihtui hengenvaarallisen alipainoiseksi, häntä pidettiin yksin suljettuna huoneeseen lähes kaiken aikaa vailla minkäänlaisia virikkeitä. Hän myös menetti etuhampaansa, kun työntekijät eivät tulleet auttamaan häntä, vaikka hän oli voimakkaan ahdistunut ja hakkasi siksi päätään lattiaan. Kantelu johti nuhteluun. Raulin äiti kertoo, että hänen poikansa kriisijakso maksoi 1000 euroa päivässä ja hän oli huonommassa kunnossa kuin jaksolle saapuessa. Ruokaa saatettiin ottaa pois rangaistuksena huonosta käytöksestä, lääkitystä ei muutettu vaan lisättiin, poika lakkasi puhumasta ja hakkasi itseään tuskissaan. Joukkokantelua ei käsitelty.

Laitoksissa asuvat vammaiset lapset ovat erityisen alttiita rakenteelliselle väkivallalle ja oikeuksiensa rikkomiselle.

Rajoitustoimenpiteillä saadaan lain mukaan rajoittaa kehitysvammaisen ihmisen vapautta, mutta rajoitus on aina viimesijainen ja laiton rajaaminen ei ole epätavanomaista. Rajoitustoimenpiteitä on erilaisia, joista kovimpia ovat esimerkiksi lepositeet. Arjessa voi olla kyse esimerkiksi sängyn laitojen nostamisesta tai kypärän käytöstä, silloin kun kehitysvammainen ihminen ei sitä voi itse pukea tai ottaa pois. Asiantuntijan mukaan rajoitustoimenpiteiden tulee olla hankalia, jottei niitä ole liian helppoa käyttää. Tämä pakottaa miettimään kaikki mahdolliset muut vaihtoehdot ennen rajoitustoimenpidettä. Ylen MOT-dokumentti tuo kuitenkin julki näkyväksi räikeitä laiminlyöntejä, joita ovat esimerkiksi laiton maton sisään rullaaminen, häkkisänky, tuoliin köyttäminen, ympärivuorokautinen sitominen ja omatekoinen pakkopaita.

Mikko Huttunen on aikuinen, hänellä ei ole älyllistä kehitysvammaa, mutta hänellä on Touretten oireyhtymä. Se on neurologinen häiriö, joka tunnetaan parhaiten tic-oireista, kuten tahattomista toistuvista liikkeistä ja äännähdyksistä. Hän on MOT-dokumentin kuvaamisen aikaan pitkitetyssä pakkohoidossa (tahdostaan riippumaton erityishuolto) Vaalijalan hoitokodissa, vaikka hän haluaisi päästä asumaan uuteen kotiin, joka on suunniteltu erityisesti Touretten edellyttämiin tarpeisiin. Hän kertoo joutuvansa toistuvasti ylilääkinnän uhriksi, minkä vuoksi hän kokee taantuvansa. Hän teki rikosilmoituksen pahoinpitelystä pakkolääkinnän muodossa, jossa hänen kehoonsa ruiskutettiin vasten hänen tahtoaan vahvaa psyykelääkettä. Rikoksesta ei annettu tuomiota, koska laki sallii pakkolääkityksen.

Entinen Hämeen Tukikodin työntekijä kertoo MOT-dokumentissa itkien, kuinka laitokseen jäänyt autistinen poika jäi laitoksen armoille hänen vaihdettuaan työpaikkaa. Poikaa oli sidottu öin ja päivin sekä pahoinpidelty. Hän kertoo johdon uhkailleen, kieltäneen soittamasta hätänumeroon ja pakottaneen heitä rikkomaan lakia. Jos ohjeita ei noudattanut, tuli johtaja huutamaan heille pää punaisena. Osa työntekijöistä kuitenkin uskalsi ilmoittaa epäkohdista valvojille. Kun tarkistusta tekevä viranomainen saapui laitokseen, olivat he siivonneet ja pyrkineet piilottamaan kaikki epäkohdat, minkä vuoksi tarkastaja ei voinut itse nähdä ja osoittaa epäkohtia eli hän ei voinut puuttua niihin. Yksiköt valvovat kuitenkin hyvin pitkälle itse itseään eikä omavalvonta toteudu aina tarpeen mukaisesti.

Ylisen vajaamielislaitos perustettiin 1960-luvulla ja sitä pidettiin oman aikansa edelläkävijänä. Ylen Perjantai-dokkarin haastattelema Seppo Viitanen on Ylisen kuntoutuskeskuksen entinen asukas ja hän kertoo, että ”Ylinen oli koti. Joo. Siellä oli mukavaa.” Seppo kertoo nauttineensa tuolloin esimerkiksi torstaikaraokesta. Nykyisin hän kertoo pitävänsä esimerkiksi siitä, että hänellä on oma huone, jossa on huonekaluja, hänen omia esineitänsä, sauna ja suihku, ja että hän saa juoda perjantaisin olutta. Seppo vaikuttaa haastattelun perusteella olevansa onnellinen, iloinen ja huumorintajuinen. Haastatellut entiset työntekijät kuitenkin kertovat erilaista tarinaa. Eräs työntekijä koki kehitysvammaisten asukkaiden letkulla pesemisen epäinhimilliseksi ja tämä vaikuttaa olleen hänelle itselleenkin henkisesti kuormittavaa. Toinen kertoo, että kehitysvammaiset lapset oli pakko sitoa aamulla potille, koska heitä ei ollut mahdollista valvoa. Hän kuvailee kehitysvammaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta seuraavanlaisesti: ”Kehitysvammainen ei saa koskaan itse päättää kenen kanssa hän asuu ja missä hän asuu. Aina joku toinen päättää hänen puolestaan, missä hänen on halpaa asua”.

Rinnekodit kertoo sivuillaan tarjoavansa vaikuttavia sote-palveluita monenlaisille asiakkaille. He puhuvat myös siitä, että jokaisella on oikeus omannäköiseen elämän polkuun, koska ”sinä asiakkaana olet arvokas”. Helsingin potilas- ja sosiaaliasiamies on ilmaissut huoltaan vammaispalvelujätti Rinnekodin useista epäkohdista ja yhtiön työntekijää on epäilty useista pahoinpitelyistä vuosilta 2021–2022. Omaiset saivat tietää pahoinpitelyepäilystä vasta poliisin kautta, kun yksikön työntekijät tekivät pahoinpitelyistä virallisen ilmoituksen. Omaiset ovat kannelleet Rinnekodista eduskunnan oikeusasiamiehelle. Ketjua epäiltiin pahoinpitelystä jo aiemminkin vuonna 2017, joskin tekijä oli eri. Selin makaavaa poikaa hakattiin takaraivoon, mutta kuulusteluissa poliisi kertoi pojan vaikuttaneen sille, kuin häntä ei olisi pahoinpidelty ja hän kuvaili todistajaa hysteeriseksi. Vuonna 2018 tapahtuneesta väkivallasta ohjaaja tuomittiin, koska poika kykeni itse uskottavasti kertomaan pahoinpitelystä. Myös Ylisellä sairaanhoitajaa epäiltiin taannoin kahdesta insuliinimyrkytyksestä. Uhri kuoli.

Tulevaisuuden näkymät

Lakia tarvitaan suojelemaan kehitysvammaisten ihmisten oikeuksia ja turvaamaan heidän elämäänsä. Vaikuttaa siltä, että sekä vammaispolitiikan että palveluiden käytännön järjestämisen tasolla löytyy tahtoa tehdä hyvää, mutta hyvät tarkoitusperät eivät toteudu käytännössä tarvittavalla tasolla. Laitospalveluilla joudutaan keskeisesti paikkaamaan asumispalveluiden puutteita, minkä voidaan olettaa vain pahenevan, mikäli uuteen vammaispalvelulakiin esitetty soveltamisalan muutos vaikeuttaa palveluihin pääsyä tai mikäli vammaispalveluihin kohdistetaan muita leikkauksia.

Oikea-aikaisten ja sopivien palveluiden puutteet johtavat raskaampien ja kalliimpien palveluiden, kuten laitospalveluiden tarpeen kasvamiseen. Nämä palvelut ovat vammaisille henkilöille pahimmillaan väkivaltaisia ja jopa hengenvaarallisia, kuten edellä kerrotuista ihmisten eletyistä tarinoista ilmenee.

Rakenteellista väkivaltaa kytkeytyy järjestelmän ja yhteiskunnan kaikille tasoille: lakiin, viranomaisten toimintaan päätöksenteossa, palveluiden käytännön toteuttamiseen ja yhteisön suhtautumiseen vammaisiin henkilöihin. On tärkeää aikaansaada mahdollisimman laajaa julkista keskustelua siitä, mitä uuteen vammaispalvelulakiin suunnatut leikkaukset tarkoittavat vammaisten ihmisten näkökulmasta. Liian tiukaksi säädetty soveltamisala ja sen aiheuttama välttämättömien palveluiden ulkopuolelle jääminen voivat pahimmillaan uhata ihmishenkiä. Millaisen hintalapun määritämme ihmisarvolle ja ihmishengelle?

Millaisen hintalapun määritämme ihmisarvolle ja ihmishengelle?

Kirjoittaja on yhteiskuntatutkimuksen opiskelija, joka tekee Kehitysvammaisten Tukiliitolla vaikuttamistyön harjoittelua. Opinnoissaan hän on erikoistunut erityisesti tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien teemoihin.

LÄHTEET:

Autismiliiton lausunto (31.5.2024) https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2e9d9afe-2b21-4176-b418-548e8d5709f0/583d90a5-0621-447d-9593-72d92a77ab5a/LAUSUNTO_20240602121741.PDF. Viitattu 27.6.2024

Bildjuschkin, Katriina & Ewalds, Helena & Hietamäki, Johanna & Kettunen, Hanna & Koivula, Tanja & Mäkelä, Jukka & Nipuli, Suvi & October, Martta & Peltonen, Joonas & Siukola, Reetta (2020) THL. Väkivaltakäsitteiden sanasto. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139150/URN_ISBN_978-952-343-211-6.pdf. Viitattu 13.6.2024

FRA (2015) Violence against children with disabilities: legislation, policies and programmes in the EU. https://fra.europa.eu/sites/default/files/fra_uploads/fra-2015-violence-against-children-with-disabilities_en.pdf. Viitattu 13.6.2024

Galtung, Johan (1994) Human Rights in Another Key. Cambridge: Polity Press.

Hallituksen esitys vammaispalvelulain soveltamisalan tarkentamista koskevaksi laiksi 16.6.2023/STM067:00/2023.

Kehitysvammaisten Tukiliiton lausunto (22.5.2024) https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2e9d9afe-2b21-4176-b418-548e8d5709f0/f07e6bb8-5e56-4553-99de-8654891b944b/LAUSUNTO_20240523174554.PDF. Viitattu 27.6.2024

Naisten Linja (2024) Rakenteellinen väkivalta. https://naistenlinja.fi/rakenteellinen-vakivalta/. Viitattu 13.6.2024

Rinnekodit (2024) Rinnekodit – Elämän poluilla. https://www.rinnekodit.fi/. Viitattu 20.6.2024

Scior, Katrina & Werner, Shirli (toim.) (2016) Intellectual Disability and Stigma: Stepping Out from the Margins. London: Palgrave Macmillan UK.

THL (2024) Vammaispalvelujen käsikirja. Uusi vammaispalvelulaki. https://thl.fi/julkaisut/kasikirjat/vammaispalvelujen-kasikirja/ajankohtaista/uusi-vammaispalvelulaki. Viitattu 27.6.2024

Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiön lausunto (31.5.2024) https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/2e9d9afe-2b21-4176-b418-548e8d5709f0/e76dc1e0-c460-41b1-9825-ad4f28952599/LAUSUNTO_20240602123545.PDF. Viitattu 27.6.2024

Ylen MOT-dokumentti (2021) Elämä muiden armoilla. https://areena.yle.fi/1-50654072. Viitattu 20.6.2024

Ylen MOT-dokumentti (2024) Laitosten unohdetut lapset. https://areena.yle.fi/1-66871370. Viitattu 20.6.2024

Ylen MOT-toimitus (2024) Vammaispalvelujätti Rinnekodit-yhtiön työntekijää epäillään useista pahoinpitelyistä. https://yle.fi/a/74-20080487. Viitattu 20.6.2024

Ylen Perjantai-dokkari (2024) Kehitysvammaisten kylä. https://areena.yle.fi/1-67443568. Viitattu 20.6.2024