Pitääkö yhteiskunnan tukea kehitysvamman kanssa eläviä perheitä?

Mitä suomalaiset ajattelevat eriarvoisuudesta? Päätimme ottaa asiasta selvää Kaikille eväät elämään -avustusohjelmassa. Suunnittelimme yhdessä avustusohjelmaan kuuluvien hankkeiden kanssa kyselyn, jonka toteutti Taloustutkimus syksyllä 2018. Avustusohjelmaamme kuuluu myös Kehitysvammaisten Tukiliiton Vahvistu vanhempana -hanke. Se toi kyselyyn kohderyhmänsä – eli niiden perheiden näkökulman, joissa vanhemmalla on tuen tarvetta oppimisessa tai ymmärtämisessä. Seuraavassa pieni katsaus osaan kyselyn tuloksista.

Yksi kyselyn kantavista teemoista oli, kuinka tärkeänä vastaajat pitävät elämässään erilaisia haasteita kohtaavien lapsiperheiden auttamista. Mikään yllätys ei ollut, että suomalaisten auttamishalukkuus oli hyvin korkea. Esimerkiksi perheen, jossa lapsella on kehitysvamma, auttamisen näki tärkeäksi tai erittäin tärkeäksi 91 prosenttia vastaajista. Auttaminen nähdään tärkeäksi monessa muussakin tapauksessa, mikä tietenkin hyvä asia. Se voi kuitenkin myös tarkoittaa sitä, ettei auttamishalukkuus aina välity toiminnaksi asti.

Tilanne, jossa kehitysvamma on vanhemmalla ei ole juuri erilainen. Auttamisen näki vähintään tärkeänä 83 prosenttia vastaajista. Tässäkään tapauksessa mahdolliset ongelmat eivät johdu siitä, että yleisesti asiaa ei pidettäisi tärkeänä. Sairauksiin ja vammoihin liittyvät avuntarpeet saavat hyvin vastetta kansalaisten parissa. Hieman vähemmän tärkeänä nähdään päihdeongelmaisten auttaminen. Asia mielletään enemmän omaksi valinnaksi, paljastaa asiaa suoraan koskeva kysymys. Elävässä elämässä tietenkään sairastelu ja päihteet eivät elä omaa ja irrallista elämäänsä.

Kehitysvammaisten parien lapsitoiveiden kannalta mielenkiintoisin tulos on, että vajaa neljännes pitää vanhemman kehitysvammaa haitallisena lapsen kasvulle ja kehitykselle. Selkeästi haitallisempana pidettiin esimerkiksi vanhemman mielenterveysongelmaa ja päihderiippuvuutta sekä lapsen elämistä laitoksessa. Toisin sanoen kolme neljästä ei pidä vanhempien kehitysvammaa lapsen kehitystä vaarantavana.

Jakaumat eivät johdu ainakaan siitä, että kaikkien ihmisten kaikki asenteet olisivat niin sanotusti pehmeitä. Samaisessa kyselyssä 66 prosenttia oli sitä mieltä, että Suomessa menestyminen ja pärjääminen on enimmäkseen kiinni ihmisen omasta työnteosta ja sinnikkyydestä. Päihderiippuvuudenkin ajatellaan siis olevan seurausta pitkälti ihmisen omista valinnoista.

Yhteenvetona voi siis todeta, ettei vanhemman kehitysvammaa pidetä lapselle haitallisena ja kehitysvammaisen vanhemman perheen auttaminen nähdään erittäin tärkeänä. Tätä havaintoa voi täydentää muistuttamalla, että toisissa asioissa ihmisten katsotaan olevan hyvin pitkälle vastuussa omasta tilanteestaan. Naiset arvioivat auttamisen vielä miehiä tärkeämmäksi oli kyseessä mikä ryhmä tahansa.

Auttamishalu tai sen tärkeänä pitäminen ei aina välity oikea-aikaiseksi ja tehokkaaksi avuksi, ikävä kyllä. Miksi näin tarkalleen ottaen on, on kysymys, joka on jo asennemittauksen ulottumattomissa.

Kaikille eväät elämään -avustusohjelman kyselyn tuloksiin tutustut nopeasti lataamalla itsellesi Elinkustannukset vai elämänhallinta? –raportin visuaalisen tiivistelmän Lastensuojelun Keskusliiton sivuilta. Voit tutustua myös Elinkustannukset vai elämänhallinta -kyselyraporttiin voit tutustua.

*

Tukiliiton Vahvistu vanhempana -hanke tarjoaa voimavarakeskeistä valmennusta ja tukea vanhemmuuteen kehitysvammaisille tai muusta syystä oppimiseen, ymmärtämiseen tai arjen toimintaan tukea tarvitseville.

Esimerkiksi vauvasta haaveilevat voivat kirjoitella hankkeen työntekijöiden kanssa netissä tai varata ajan omaan tukitapaamiseen videopuheluna tai kasvotusten. Tukitapaamisissa saa realistista tietoa raskauteen, lapsen hoitoon ja vanhemmuuteen liittyvistä kysymyksistä. Samalla voi arvioida omia mahdollisuuksia ja tukiverkostoja, joita jokaisella lapsiperheellä on hyvä olla.

Oman mielen hyvinvoinnin ja itsetuntemuksen vuoksi vauvahaaveista on tärkeä saada puhua muiden kanssa, vaikka ne eivät koskaan toteutuisikaan. Riittävän, pitkäkestoisen ja perheen omista tarpeista lähtevän tuen sekä läheisten avun turvin perhe-elämä voi toimia hyvin. Vaikka lapsi ei asuisikaan oman vanhemman kanssa, on silloinkin tärkeä pitää yhteyttä yllä, johon myös Vahvistu vanhempana -hankkeesta saa tukea.

Tuemme myös perheiden läheisiä ja työntekijöitä. Toukokuussa on esimerkiksi haku auki isovanhempien omaan verkkovertaistukiryhmään Tukinetissä. Perheitä kohtaaville ammattilaisille järjestämme konsultaatioita ja verkkovalmennusta, jossa käsitellään esimerkiksi kohtaamistilanteita, kommunikaation apukeinoja ja käytännöllisiä menetelmiä vanhemmuuden tukeen.  Näin olemme osaltamme edesauttamassa sitä, että lapset voivat kasvaa monimuotoisissa perheissä, ja vanhemmuus voi onnistua kehitysvammasta tai muusta vastaavasta tuentarpeesta huolimatta.

Kirjoittajat: Petri Paju ja Ville Lavikainen, Kaikille eväät elämään -avustusohjelma, Lastensuojelun Keskusliitto, sekä Sirpa Mäkinen, Kehitysvammaisten Tukiliitto.