Onnistunut esimerkki työstä!

Minulla on ollut kohta jo kolme vuotta sellaiset työkuviot, että olen sekä kirjastolla avotöissä että Tukiliitolla Pohjois-Suomen Elämä omaksi -hankkeessa palkkatöissä. Miten tähän tilanteeseen on päästy ja mikä merkitys sillä on minulle? Näihin kysymyksiin nyt tässä tekstissäni vastaan ja samalla pohdin yleisellä tasolla asiaa laajemmin työllisyyden näkökulmasta. Minkälaisia vaihtoehtoja meille erityisille on tarjolla? Kerrotaanko aina kaikista mahdollisuuksista tai otetaanko niistä edes selvää?

Minulle mahdollisuus palkkatöihin avautui vuoden 2022 alkupuolella. Silloin kotipaikkakunnallani oli pyörimässä Työkyky käyttöön -hanke, joka mahdollisti palkkatöitä osatyökykyisille. Tiesin, että Elämä omaksi- hankkeessa olisi tarkoituksena työllistää ainakin yksi osatyökykyinen henkilö Rovaniemelle. Niinpä sitten työohjaajalleni sanoin, että pitäisikö minun yrittää hakea siihen? Sen jälkeen hän alkoi selvittämään tätä mahdollisuutta. Itse olin jo kirjastolla avotöissä, ja hankkeessa ei olisi ollut niin paljon töitä tarjolla. Siinä sitten tuli mieleen, että onnistuisiko avotyön ja palkkatyön yhteensovittaminen? Kotikaupungilta tuli kieltävä vastaus.

Äitini alkoi epäilemään, että eikö se muka onnistu? Aluksi kyselimme hänen kanssaan hyvältä tutultamme, kuulostaako tämä järkevältä? Tämän jälkeen äitini oli yhteyksissä Tukiliiton lakineuvontaan, josta tuli vahvistus, että kyllä yhteensovittamisen pitäisi onnistua. Meni vähän aikaa. Samana aamuna, kun minulla ja työnohjaajallani oli palaveri aiheeseen liittyen Elmo hankeen työntekijöiden kanssa, tuli puhelu kaupungin työntekijältä. Se onnistuu sittenkin! Niinpä pääsin aloittamaan työt myös Tukiliitolla.

Voin sanoa, että tein juuri oikean ratkaisun tuolloin. Avotyön- ja palkkatyön yhdistäminen on onnistunut hyvin. Viihdyn hyvin avotyössä kirjastolla. Minulle on ollut todella iso merkitys sillä, että pääsin myös Elmo-hankkeeseen töihin. Olen päässyt työskentelemään sellaisten vaikuttamisasioiden äärellä, jotka muutenkin koen tärkeiksi ja joita teen välillä myös töiden ulkopuolella omassa arjessani. Työt ovat tuntuneet mielekkäiltä ja olen päässyt hyödyntämään niissä omia vahvuuksiani. Eikä saa unohtaa huippua työporukkaa, joka meidän hankkeessamme on!

Sen nyt vaan sanon, että tämä hanketyö on ollut paras juttu tämänhetkisellä työurallani. Viime kesänä ensimmäinen hanke päättyi ja olikin vähän kysymysmerkkejä ilmassa, saadaanko jatkohanketta ja miten minun työni sen parissa käy. Siinä vaiheessa, kun minulle soitettiin viime syksynä ja kysyttiin, haluanko jatkaa hankkeessa, ei tarvinnut yhtään miettiä vastausta!

Kannattaa vaan rohkeasti kokeilla uusia asioita. Siitä voi saada vaikka kuinka hyviä kokemuksia.

Läheisten ja erityisesti minun äitini tuki on ollut tärkeää minulle koko elämäni ajan. Kaikilla ei kuitenkaan ole näin hyvä tuuri. Joillain ei edes ole sellaisia läheisiä, jotka olisivat tukemassa. Tai vaikka olisikin, jaksavatko hekään aina ottaa asioista samalla tavalla selvää, niin kuin minun äitini omassa esimerkissäni?

Välillä tuntuu siltä, että ei edes mietitä henkilön yksilöllisiä vahvuuksia ja sitä mikä voisi olla hänelle parasta. Helposti tarjotaan sitä samaa kaavaa, millä yleensä mennään. Joskus jopa ainoa vaihtoehto, josta kerrotaan, on työkyvyttömyyseläke ja joko päivä- tai työtoiminta. Onko kyse siitä, että ei haluta tarjota muita vaihtoehtoja vai siitä, että aina ei työntekijöilläkään ole aikaa selvittää erilaisia vaihtoehtoja?

Suomen sisällä on myös esimerkiksi koulutustarjonnassa paljon eroavaisuuksia. Pohjois-Suomessa on selvästi vähemmän mahdollisuuksia eri ammattitutkintoihin kuin eteläisemmässä Suomessa. Ammattiopisto Luovissa on Rovaniemellä valmentavan koulutuksen (TUVA ja Telma) lisäksi neljä koulutusta, joita voi opiskella. Oulussa vaihtoehtoja on 15. Sama vaihtoehtojen vähyys toistuu myös töiden saralla.

Tähän loppuun voisin vielä sanoa, että kannattaa vaan rohkeasti kokeilla uusia asioita. Siitä voi saada vaikka kuinka hyviä kokemuksia. Itse olen tämän huomannut töiden kautta ja muuallakin elämässä.