Miten tukea kehitysvammaisen ihmisen mielenterveyttä?

Opiskelemme Turun ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajiksi ja teimme opinnäytetyömme kehitysvammaisen ihmisen mielenterveyden tukemisesta. Mitkä asiat siihen vaikuttavat ja miten sitä voitaisiin tukea?

Aihe on ajankohtainen, sillä kehitysvammalakiin tuli muun muassa itsemääräämisoikeutta koskevia muutoksia kesällä vuonna 2016. Hoitohenkilökuntaa on arvosteltu tietojen, taitojen ja pätevyyden puutteesta hoitaa kehitysvammaista jolla on mielenterveyden ongelmia. Koulutukseemme sisältyy hyvin vähän opetusta kehitysvammaisuudesta. Kaikki alalle opiskelevatkaan eivät tiedä esimerkiksi kehitysvamman ja cp-vamman eroa. Työskentelemme itse kehitysvammaisten parissa ja aihe on meille henkilökohtaisestikin tärkeä.

Mielenterveyteen vaikuttavat kaikki elämän tapahtumat, muun muassa elinympäristö, itsemäärääminen, henkilön tekemät valinnat ja se, miten ne toimivat sekä toteutuvat arjessa. Mielenterveyden vaikutukset kehitysvammaisen terveyteen ja hyvinvointiin ovat merkittäviä.

Kehitysvammaisilla ihmisillä on muuhun väestöön verrattuna suurempi riski sairastua mielenterveyden ongelmiin muun muassa vuorovaikutukseen liittyvien haasteiden ja heikon itsetunnon vuoksi. Hoitohenkilökunnan tulisi ottaa huomioon kehitysvammaisen yksilölliset tarpeet mielenterveyden tukemisessa. Tukeminen on laaja-alaista ja kattaa kaikki elämän osa-alueet. Kehitysvamman asteesta riippumatta heitä tulisi kohdella tasavertaisesti ja kehitysvammaisen omia päätöksiä tulee kunnioittaa.

Kehitysvammaisen henkilön puolesta ei tule liikaa päättää tai tehdä asioita. Omatoimisuus arjessa lisää elämänhallinnan tunnetta. Esimerkiksi vaatteita valittaessa voidaan antaa muutamia eri vaihtoehtoja, joista henkilö saa itse päättää minkä pukee päälleen.

Positiivinen minäkuva pitää yllä hyvää mielenterveyttä. On tärkeää saada itse osallistua kodin askareisiin, kohdata erilaisia ihmisiä ja saada opetusta. Positiivisten pienten asioiden ottaminen osaksi arkea ennaltaehkäisee ongelmia. Esimerkiksi liikunta, siivoaminen, ruoanlaitto ja itsestä huolehtiminen ovat kaikki mielenterveyttä edistäviä asioita.

Keskustelutaidot kehittyvät tasa-arvoisessa vuorovaikutussuhteessa. Keskustelukumppanin tulee olla kiinnostunut ja kärsivällinen. Hänen tulee odottaa ja antaa aikaa kommunikointi tilanteessa. Kommunikointiin tulee rohkaista ja sitä arvostetaan sen laadusta tai määrästä huolimatta.

Uusien taitojen opettelussa kiinnitetään huomiota siihen, johtuuko osaamattomuus vammaisuudesta vai ei. Työn jälkiä ei tule korjailla eikä vaatia liian tarkkaa lopputulosta, jotta motivaatio ja itsetunto säilyvät. Tavoitteiden asettamisesta on suuri hyöty, sillä se tuo elämälle suuntaa. Niiden tulee olla saavutettavissa olevia.

Lääkehoito perustuu oireen mukaiseen hoitoon, eikä niinkään diagnostiseen hoitoon. Yksinään lääkehoito ei riitä, mutta vähentäessään oireita se mahdollistaa muun hoidon ja tukee sitä. Epäsuotavat käyttäytymismuodot pyritään lopettamaan. Tilalle tulisi löytää kiinnostavaa ja myönteistä tekemistä sekä asiallista käyttäytymistä vahvistaa.

* Kirjoittajat ovat sairaanhoitajaopiskelijoita. Linkki opinnäytetyöhön:
www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705249967

Blogi on julkaistu Tukiliiton Ystävänblogissa 22.6.2017