Mitä tuleva tuo tullessaan?

Näin pohtii varmasti monen itsenäistyvän nuoren vanhempi. Mistä löytyy lapselleni sopiva ja mukava koti, jossa saa riittävästi tukea ja apua? Mistä ammatista nuori haaveilee ja pääseekö hän haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan? Kuinka muutto omaan kotiin sujuu ja miten nuoren siivet kantavat omaan elämään? Riittääkö rahat ja saako nuori käyttää niitä haluamiinsa asioihin? Miltä se tuntuu, kun lapsi muuttaa pois?

Pitäisi luottaa työntekijöiden tukeen ja apuun ja siihen, että nuori osaa ja oppii hoitamaan arjen asioitaan. Entä jos lapsi on vaikeasti vammainen, ja avun ja tuen määrä on ympärivuorokautinen? Miltä tuntuu irrottautua lapsestaan ja luottaa siihen, että uudet ihmiset, työntekijät osaavat ja haluavat oppia tuntemaan lapseni tarpeet läpikotaisin, jotta hän saa tarvitsemansa tuen ja avun aina, kun sitä tarvitsee, ja jotta hänet kohdataan ainutlaatuisena omana itsenään.

Samassa tunnemylläkässä pitäisi pohtia tarvittavia palveluja ja tukimuotoja ja miten kaikki sotet, maakuntauudistukset, kilpailutukset, lakimuutokset ja valinnanvapaudet vaikuttavat kaikkeen ja minun lapseni elämään. Ja kuka meitä näissä pohdinnoissa auttaa ja tukee?

*

Nuorten ja heidän läheistensä tuen tarve nousi selvästi esille jo vuonna 2015, kun Tukiliitossa toteutettiin osallistava strategiaprosessi. Peruskoulun loppuminen, jatkokoulutuksen ja työtoiminnan valitseminen, irtautuminen vanhemmista ja muutto pois lapsuudenkodista ovat nuorille ja heidän läheisilleen haastavia elämäntilanteita.

Pystyäkseen tukemaan nuoren itsenäistymistä, läheiset tarvitsevat tietoa mahdollisuuksista ja palveluista sekä myös asenteellisia valmiuksia vammaisen perheenjäsenensä omien valintojen vahvistamiseen.

Verkkoauttamisen muotojen kehittäminen kytkeytyy myös toimintaympäristön muutokseen. Sote- ja vammaislainsäädännön yhtäaikainen valmistelu on lisännyt epätietoisuutta tulevaisuuden tuen ja palveluiden saannista. Samanaikaisesti perinteinen järjestötoiminta on murroksessa ja yhteisöllisyyden muodot uusiutuvat: verkossa tarjottava vertaistuki- ja apu sopivat nykyaikaiseen elämänrytmiin ja niillä on mahdollisuus tavoittaa ihmisiä heidän asuinpaikastaan riippumatta. Haluamme tavoittaa myös niitä perheitä, jotka eivät ole mukana yhdistystoiminnassa.

Tukiliiton Tuleva-hankkeessa kehitetään verkkoauttamisen ja -vertaistuen muotoja perheille, joiden perheenjäsenellä on kehitysvamma tai muita oppimiseen ja ymmärtämiseen liittyviä tuen tarpeita. Hanke käynnistyi maaliskuussa ja se toimii STEA:n rahoituksella vuosina 2018–2020.

Hankkeella on kaksi tavoitetta:

1. Parantaa vanhempien kykyä tukea nuorensa itsenäistymisprosessia sekä
2. Lisätä vanhempien tietoa ja kykyä toimia muuttuvassa tuen ja palveluiden kentässä.

Tavoitteiden saavuttamiseksi Tuleva-hankkeessa kehitetään verkkokursseja, jotka liittyvät sekä nuoruusikään että palvelujärjestelmän ja vammaislainsäädännön muutokseen. Kokeillaan ja käynnistetään erilaisia verkkovertaistuen muotoja ja koulutetaan vapaaehtoisia verkkovertaistukihenkilöitä.

Tuleva-hanke on päättynyt.