Me lastensuojelun silmätikut

Minä olen äiti ja minulla on diagnoosina lievä kehitysvamma. Olen puhunut monien kaltaisteni vanhempien kanssa ja olen huomannut, että olemme usein lastensuojelun asiakkaina. Osalla lapset asuvat vanhempien kanssa, mutta aika monella lapset ovat huostassa. Meistä aika moni kokee olevansa silmätikkuna kehitysvammadiagnoosin takia.

Diagnoosi ei saisi olla huostaanoton peruste, mutta usein käytännössä näin on. Joudumme suurennuslasin alle tarkkailuun ja jokaisesta pienestäkin inhimillisestä virheestä tehdään suuria päätelmiä pärjäämisestämme. Tai siltä se ainakin tuntuu.

Huostaanoton pitäisi olla se viimeinen vaihtoehto, johon turvaudutaan, kun muut keinot on kokeiltu. Usein muuta riittävää tukea ei ole tarjolla. Tiedän vanhempia, joiden lapsi on otettu huostaan synnytyssairaalasta. Onko vanhempi silloin saanut kokeilla, miten pärjäisi tuetusti? Osa pääsee Ensikotiin tai perhekuntoutukseen. Joskus sieltä päästään onnellisesti lapsen kanssa kotiin, mutta monelle kokemus on sielläkin huono. Tuki onkin stressaavaa tarkkailua ja tilanne usein kärjistyy lopulta huostaanottoon. Monelle myös sanotaan, että huostaanotto tulee kestämään siihen asti, että lapsi täyttää 18. Vanhempana kasvamista ja kehittymistä ei nähdä ollenkaan mahdollisena ja lakiin kirjattu perheenyhdistäminen ei koske meitä.

Yhteistyö lastensuojelun kanssa sujuu muutenkin useimmilla meistä huonosti. Meitä pidetään valehtelijoina ja hankalinta asiakkaina. Se ei rohkaise yhteistyöhön. Emme myöskään saa aina meille kuuluvia palveluita. Vanhemman asiakassuunnitelma jää usein tekemättä, emmekä tiedä mitä meiltä odotetaan. Emme saa selkeitä tavoitteita ja tukea vanhemmuuteen. Voi olla, ettei kukaan rauhassa selitä meille edes sitä, miksi lapsi otetaan huostaan. Se on voitu sanoa meille pahimman kriisin keskellä, mutta se ei jää mieleen. Se pitäisi käydä rauhassa kanssamme läpi moneen kertaan.

Meille sanotaan, että lastensuojelussa tärkeintä on lapsen etu. Silti vanhemmuuttamme ei tueta huostaanoton jälkeen. Eikö olisi lapsen etu, että vanhempi kasvaa ja kehittyy? Vanhemmuus ei lopu huostaanottoon. Me ansaitsemme ja tarvitsemme kaiken tuen, jotta voimme olla mahdollisimman hyviä vanhempia muualla asuville lapsillemme. Se on lastemme etu.

Vanhemman #kehitysvamma ei saisi olla huostaanoton peruste, mutta usein se on. Me joudumme lastensuojelun silmätikuiksi, ilman tukea. #vanhemmuus #lastensuojelu

Blogin kirjoittivat yhteistyössä kokemusasiantuntija Riitta Kotiranta ja Vahvistu vanhempana -hankkeen työntekijä Taija Humisto. Myös moni muu hankkeen toimintaan osallistunut vanhempi jakaa Riitan kokemukset yhteistyön vaikeudesta ja silmätikuksi joutumisesta lastensuojelupalveluissa.