Lastensuojelu ei saa unohtaa vanhempia

Petteri Orpon hallituksen ohjelma on herättänyt viime aikoina laajaa keskustelua. Erityisesti maininta lastensuojelulain uudistamisesta (Vahva ja välittävä Suomi, 2023, s. 34) on puhuttanut. Lastensuojelulain uudistaminen on ollut aiemminkin keskustelunaiheena, kuten Valtioneuvoston tiedote vuodelta 2022 kertoo. Hallitusohjelman kirjauksista ei kuitenkaan täysin selviä, tarkoitetaanko niissä täydellistä kokonaisuudistusta vai osittaista päivitystä. Ainakin lastensuojelun jälkihuollon yläikärajan muutoksia ollaan harkitsemassa. Tästä on jo syntynyt keskustelua. Lastensuojelun Keskusliitto on ottanut kantaa tähän muutokseen ja esittänyt huolensa siitä.

Lastensuojelulainsäädännön uudistuksen tavoitteena on lapsen edun ja hyvinvoinnin varmistaminen. Tämä periaate on ollut jo aiemmissa laeissa ja se on tärkeä edelleen. Vaikka lapsen etu on ehdottomasti keskeinen, vanhempien hyvinvointi ja tuki lapsille ovat myös tärkeitä. Minua kiinnostaa vanhempien saaman tuen parantaminen, kun perhe on lastensuojelun asiakkaana. Vanhempien huomioiminen, tuki ja asiakassuunnitelmat ovat olleet osa nykyistäkin lainsäädäntöä, mutta käytännössä vanhemmat ovat usein kokeneet jäävänsä vaille tarvitsemaansa tukea. Tunne yksin jäämisestä on inhimillisestä näkökulmasta väärin.

Vanhemmuuden tuen kirjaukset kiinnostavat Tukiliittoa, koska olemme työskennelleet lastensuojelun asiakasperheiden vanhempien kanssa lähes kahden vuosikymmenen ajan. Tilke-hankkeessa mukana olevat kokemustoimijavanhemmat ovat kertoneet jääneensä ilman tarvitsemaansa tukea. He osallistuvatkin kokemustoimintaan vaikuttaakseen siihen, millaista tukea vanhemmat saavat. Tilke-hankkeen kokemustoimijat ovat itse vanhempia, joiden tarve tukeen johtuu oppimisen ja ymmärtämisen vaikeuksista. Osa Tilkkeen kokemustoimijavanhempien perheistä on ollut lastensuojelun asiakkaina ja osa ei. He kertovat, että eivät tunne oloaan kohdatuksi lastensuojelussa eikä heidän tuen tarvettaan ole ymmärretty palveluissa. Esimerkiksi perhetyötä on rajoitettu, vaikka vanhemmat ovat kokeneet sen tärkeäksi tueksi vanhemmuudessaan. Myös kaavaillut leikkaukset sosiaaliturvaan ja asumisen tukeen tulevat hankaloittamaan näiden perheiden tilannetta entisestään.

Järjestimme erätaukokeskustelun, jossa osallistujina oli vanhempia, järjestöjen edustajia, päättäjiä ja työntekijöitä. Keskustelussa käsittelimme vanhempien saamaa tukea erityisesti silloin, kun vanhemman tarve tukeen johtuu oppimisen ja ymmärtämisen vaikeuksista ja perhe on lastensuojelun asiakkaana. Keskusteluissa selvisi, että vanhemmat kokivat tarvitsevansa enemmän tukea. He tunsivat, ettei heidän tarpeitaan aina huomioitu riittävästi. Erityisen haastavaa tilanne oli silloin, kun lapsi oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Toisaalta keskusteluissa nousi esiin myös se, että työntekijöillä saattaa olla vaikeuksia tunnistaa vanhempien todellisia tarpeita.

Erätaukokeskustelussa eräs osallistuja totesi osuvasti:

”Vaikuttavuuteen tarvitaan pitkäkestoisuutta. Tilanne voi pysyä tukitoimien avulla hyvänä. Kun ne otetaan pois, saattaa tilanne romahtaa.”

Liitteet:

Vahva ja välittävä Suomi, hallitusohjelma
Valtioneuvoston tiedote
Lastensuojelun Keskusliiton lausunto