Lapsikin sen tietää

”Kaikkien pitää päästä samaan ryhmään. Minusta opettaja toimi väärin” totesi 5-vuotias lapseni surullisena luettuamme iltasadun, jossa Peppi Pitkätossu oli juuri opettajan johdolla ohjattu pois koulusta.

Kaikkien pitää päästä mukaan. Lapsikin sen tietää.  Ei. Lapsi sen tietää, mutta meille aikuisille kaikkien mukaan pääsy tuntuu olevan hankalampi asia.

Kuluvana vuonna kouluinkluusiota vastustavilta kannanotoilta ei ole voinut välttyä. Valtiovallan ohjelmissa on tietoisesti vältelty inkluusiosanan käyttöä tietäen, että se aiheuttaa niin kovaa vastarintaa. Miten näin voi olla? Miten asiaa, jonka lapsi ottaa yksinkertaisena totuutena, voivat lasten asialla olevat aikuiset vastustaa? Inkluusiolla on viitattu väärin tilanteeseen, jossa tukea tarvitsevat oppilaat on siirretty osaksi tavallisia luokkia ilman tukea. Se ei ole inkluusiota, se on rahan pihtaamista täysin väärässä paikassa. Tutkimuksin on myös todettu, ettei erityisopetus ole inklusiivista opetusta tehokkaampaa oppimisen tai kustannusten kannalta. Oikein toteutettu inkluusio kyllä tuottaa säästöjä. Säästöä ei synny suoraan koulussa, mutta toisaalla esimerkiksi hoito- ja kuntoutustarpeiden vähenemisenä ja useampien palkkatyöhön työllistyvien veroeuroina.

Inkluusio on oikeus, jokaisen oikeus olla mukana. Koulu on lapsen ensimmäisiä yhteisöjä, jossa on mahdollisuus olla yhdenvertainen jäsen ikätovereiden kanssa. Vammaisten lasten vertaisryhmä ei ole ainoastaan toiset erityistä tukea tarvitsevat lapset, vaan kaikki muut saman ikäiset lapset. Jokaisella lapsella on oikeus olla ikäistensä joukossa, osana oman sukupolvensa yhteisöä. Yhteinen koulu luo pohjan yhdenmukaisille mahdollisuuksille, oikeuksille ja velvollisuuksille yleisesti yhteiskunnassa.

Toisaalta inkluusio on jokaisen lapsen oikeus kokemukseen siitä, että me ihmiset olemme erilaisista ominaisuuksistamme riippumatta yhdenvertaisia.  Vuorovaikutus on tulevaisuuden työelämässä yhä keskeisempi taito ja monimuotoinen ryhmä tarjoaa mahdollisuuden sosiaalisten taitojen oppimiselle.Kasvaminen yhteisössä, johon kuuluu erilaisia, mutta tasavertaisesti arvostettuja jäseniä, kasvattaa sosiaalisesti pärjääviä, erilaisten ihmisten kanssa toimeentulevia aikuisia. Keskenään erilaisten luokkatovereiden yhteisesti jakama oppimistilanne antaa valmiuksia elämään aivan eri tavalla kuin tilanne, jossa oppilaat on eroteltu omiin ryhmiinsä. Inklusiivinen koulu on väylä ennakkoluulojen vähentämiseen, vuorovaikutustaitojen oppimiseen ja kaikille avoimen yhteiskunnan toteutumiseen.

Lapsellisen yksinkertaista. Meidän on siis tehtävä kaikkemme, että kaikki pääsevät mukaan. Paluu eristykseen ei voi olla sivistyneen hyvinvointivaltion vastaus inklusiivisen yhteiskunnan haasteisiin.

* Kirjoittaja toimii työelämän asiantuntijana Tukiliiton Osallisuustiimissä.

(Kuva Freepik, www.freepik.com)