Koronamääräysten ja -suositusten vaikutukset ilmentävät epäyhdenvertaisuutta

Koronaviruspandemia on ollut tasapainoilua taudin torjumiseksi annettujen määräysten ja suositusten reunustamalla kaltevalla polulla, jolle ei ole ainakaan vielä näkyvissä päätepistettä.

Viruksen uudet muunnokset ovat jo herättäneet keskustelua entistä voimakkaampien torjuntatoimenpiteiden tarpeesta. Siksi on syytä kiinnittää tarkkaa huomiota siihen, millaisia tosiasiallisia vaikutuksia koronatoimilla on jo tähän mennessä ollut sosiaalihuollon asumispalvelujen piirissä asuvien vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseen.

Sosiaalihuollon yksiköihin asetetut, sittemmin lainvastaisiksi todetut vierailukiellot ovat osoittaneet, että ote perusoikeuksien rajoitusedellytyksistä, kuten lailla säätämisen vaatimuksesta, on lipsunut pandemia-aikana. Viranomaisviestinnässä on ollut vakavia puutteita sen ilmaisemisessa, milloin tietyssä toimenpiteessä on kyse ohjeesta ja suosituksesta ja milloin lakiin perustuvasta velvoitteesta ja määräyksestä. Tällaiset virheet eivät saa toistua koronakeväänä 2021. Kuten Tukiviestin 1/2021 Lakimies vastaa -palstalla todetaan, perusoikeuksien rajoitusten on aina perustuttava lakiin.

*

Perusoikeuksien rajoittamisen ongelmat eivät ole korona-aikana rajoittuneet vierailukieltoihin. Tukiliiton lakineuvonta on saanut useita yhteydenottoja sosiaalihuollon yksiköissä noudatettavista epävirallisista ”karanteeneista”, eli käytännössä velvoitteista pysyä omassa asunnossa tai huoneessa esimerkiksi kotiloman jälkeen.

Laki ei mahdollista tällaista liikkumisen rajoittamista, ellei kyse ole tilanteesta, jossa tartuntatautilääkäri määrää henkilön eristykseen tai karanteeniin tartuntatautilain mukaisesti. Yhteisten tilojen käyttöä tai kohtaamisia voidaan toki koronan torjumiseksi pyrkiä välttämään, mutta kenellekään ei voida asettaa velvollisuutta omassa huoneessa pysymiseen kotiloman perusteella. Ihmisiä ei voida pakottaa pysymään kotonaan myöskään muissa asumisympäristöissä, vaikka fyysisten kontaktien minimoimista vahvasti suositellaankin.

*

Tartuntatautilain mahdollistamien henkilöön kohdistuvien rajoitusten, eli karanteenin tai eristämisen osalta on olennaista tarkastella sitä, minkälaiseksi karanteeni- tai eristysaika käytännössä muodostuu sosiaalihuollon yksikössä. Molemmat toimenpiteet on lain mukaan toteutettava niin, ettei henkilön oikeuksia tarpeettomasti rajoiteta.

Tartuntatautilain mukaan karanteeniin tai eristykseen asetetulla henkilöllä on oikeus pitää yhteyttä toimintayksikön ulkopuolelle tavalla, joka ei aiheuta tartuntavaaraa muille. Lain esitöissä todetaan lisäksi, että terveydentilan mahdollistama liikunta on näissä tilanteissa tärkeää. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ohjeistaa, että karanteenin aikana voi mennä esimerkiksi ulos, kunhan turvaetäisyys muihin ihmisiin säilyy. Sosiaalihuollon yksikössä elävän ihmisen tosiasialliset mahdollisuudet päästä ulkoilemaan voivat kuitenkin olla käytännössä muita kapeammat, kun ympärillä on toimintaa valvova viranomaisrakenne.

Viranomaisen ohjeet ja suositukset sekä velvoitteet ja määräykset vaikuttavat saavan erilaisia tosiasiallisia merkityksiä ympäristöstä riippuen. Erityisesti laitosmaisissa olosuhteissa suosituksesta saattaa helposti tulla käytännön tasolla velvoittava määräys, vaikka se ei ole sitä muille ihmisille. Laitosvaltaa perusoikeusjärjestelmämme ei puolestaan tunnusta.

Koronaviruspandemia ja sen torjuntatoimet eivät kohtele ihmisiä yhdenvertaisesti. Oikeuksien toteutumista on valvottava ja vaadittava, mutta samalla aivan jokaisen vastuulla on kantaa kortensa kekoon koronatilanteen helpottamiseksi.

Kirjoittaja on Tukiliiton lakimies. Artikkeli on julkaistu myös Tukiviestissä 1 / 2021.
Kuva muokattu Papunetin kuvapankista. 

.@kokko_saara: Koronapandemia ja sen torjuntatoimet eivät kohtele ihmisiä yhdenvertaisesti. Oikeuksien toteutumista on valvottava ja vaadittava. #korona #perusoikeudet