Äiti, onko vielä monta päivää, kun pääsen vanhaan kouluun?

Sosiaalinen ja iloinen tyttö aloitti koulupolkunsa pienluokalla – uusia taitoja oppien, välitunneilla leikkien, läksykirjoja kotiin kantaen, kaverisynttäreille osallistuen. Tytöllä oli kotona aina mukavaa kerrottavaa koulusta ja kavereista. Kouluun lähti aina innokas tyttö, kunnes koitti huhtikuu 2020, neljännen luokan kevät.

Perhe tuli koululle tytön henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS) palaveriin. Yllättäen paikalla oli myös rehtori, joka ilmoitti yksipuolisesti tytön koulupaikan siirrosta syksystä alkaen. Tästä alkoi perheelle raskas ja monivaiheinen taistelu lapsen edun ensisijaisuudesta. Rehtorille asiasta vaikuttaa tulleen arvovaltakysymys.

Siirron syyksi kerrottiin koulun huoli siitä, että lapsi ei saa riittävää tukea kommunikointiinsa. Uudessa koulussa olisi vahvemmat resurssit ja osaaminen, näin luvattiin. Kaupungin sivuilta löytyvien tietojen mukaan oppilaiden monivammaisuudesta tai käyttäytymisen haasteista johtuen uudessa koulussa olisi paljon henkilökuntaa. Vanhemmat olivat epävarmoja koulun sopivuudesta lapselleen, jolla ei ollut haasteita käyttäytymisessä, eikä päivittäisten toimintojen taidoissa. Liikunnallisesti taitavalla työllä on kielellinen erityisvaikeus ja lievä kehitysvamma.

Perhe kyseenalaisti tarvetta siirtoon ja ehdotti riittävän tuen järjestämistä kouluun, jossa lapsi jo oli. Perhe päätyi tekemään hakemuksen puhetulkista perustuen perusopetuslain 31§. Tämä tuki toisi niitä resursseja, jotka vastaisivat HOJKS:aan kirjattuja tavoitteita. Perusopetuslain mukaan perusopetukseen osallistuvalla vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutonta tulkkausta. Johtavan rehtorin päätös tuli hakemusta seuraavana päivä, kielteisenä.

Samaan aikaan, kun koulu vaati siirtoa vaativamman tuen ryhmään, kunta päätti lakkauttaa äidin omaishoidontuen ja KELA alensi vammaistuen. Vanhempien mielestä päätökset vaikuttivat kovin ristiriitaisilta keskenään.

Perhe teki koulupaikan siirrosta kantelun aluehallintovirastoon ja edelleen hallinto-oikeuteen, mutta päätökset tehtiin koulun eduksi. Lain mukaan kunta voi perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä vaihtaa opetuksen järjestämispaikkaa (POL 6§). Kuitenkaan koulun antamat perustelut siirrolle eivät olleet perusteltuja perheen tai muun muassa lapsen kielellisen erityisvaikeuden kuntoutuksesta vastaavan työntekijän näkökulmasta.

”Pakkokoulusiirto” laitettiin täytäntöön monien vaiheiden jälkeen syksyllä 2021.

*

Uudelle koululle kääntyvää tienhaaraa viitoittaa kyltti ”Sairaala-alue”. Taksimatka uudelle koululle vei vanhan koulun kautta. Koulumatka piteni, kyydissä oli isoja, levottomia poikia, jotka pelottivat tyttöä. Hänen oli vaikea ymmärtää, miksi koulun aikuisten mielestä uusi koulu on parempi. Taakse jäävät tavallisen koulun ympäristö, turvallinen luokkayhteisö ja välituntien iloiset hetket.

Tilalle tuli uutta ja jännittävää. Kirjat muuttuivat monisteiksi, läksyjä ei tullut juurikaan tai ne oli opittu jo ensimmäisten kouluvuosien aikana. Pihalla olisi ollut vahvasti aidattu leikkipuisto, mutta usein ulkoilu tapahtui lasitetulla parvekkeella. Muuhun ei ollut resursseja – koulussa, jossa piti olla vahvemmat resurssit. Mutta ehkä ne resurssit valuivat niihin lapsiin, joiden tuen tarve oli isompi kuin tytöllä.

Uusista koulukavereista oli hankala kertoa kotona, koska puhevamman vuoksi nimet ovat vaikeita. Koulusta ei voitu antaa tietoa edes lasten etunimistä. Onneksi kertominen helpottui, kun nimet kuitenkin selvisivät nimipäiväkalenterista.

Tyttö alkoi kertoilla kotona koulussa kuuluvista äänistä ja hälytyksistä, jotka pelottivat häntä. Pian koulusta alkoi kuulua viestejä tarkkavaisuuden ja keskittymisen haasteista, joista vanhemmat eivät tunnistaneet lastaan. Sitten koululta ehdotettiin lääkitystä. Kommunikaation tuesta ei puhuttu, vaikka se oli ollut siirron peruste. Vanhemmista tuntui, että keskittyminen oli vaikeaa, koska tyttö oli peloissaan ja jännittynyt koulun olosuhteista johtuen. Psyykkinen turvallisuus horjui ja oppimisen edellytyksiä ei ollut.

Ei ehditty syyslomaan asti, kun kotona alkoivat levottomat yöt, kouluun meno ahdisti. Tytön joka-aamuinen kannustaminen koulukyytiin kävi äidille yhä työläämmäksi. Tutun taksikuskin avulla lähdöt onnistuvat, mutta jo matkalta tyttö soitti kotiin vatsakivusta ja päänsärystä.

Kun tilanne alkoi käydä ylitsepääsemättömäksi, psykiatri kirjoitti tytölle sairausloman.

Koulun moniammatillinen tiimi kokoontui lukuisia kertoja. Sen kanta oli, että aika uudessa koulussa oli liian lyhyt, jotta tytön tilannetta ja koulupaikkaa olisi perusteltua arvioida uudelleen. Rehtori vetosi toistuvasti hallinto-oikeuden päätökseen koulupaikan siirron oikeellisuudesta, vaikka tytön oireilu alkoi selkeästi vasta uuden koulupaikan myötä.

Tyttöä tutkineen lasten neurologin näkemyksenä on, että lapsen kuntoutuksen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää monipuolinen, liikkuva ja sosiaalisesti rikas kouluympäristö. Neurologin näkemykselle ei annettu painoarvoa. Myös koulun arvojen mukaan on tärkeää luoda turvallinen ja oppijan psyykkistä ja sosiaalista kasvua mahdollistava ja tukeva kasvatusvuorovaikutus.

Äiti mietti, että tuolla palavereiden määrällä ja moniammatillisella työpanoksella olisi järjestetty ainakin lukuvuoden ajaksi riittävä tuki lapselle vanhassa koulussa.

*

Kun kaikki kivet ja kannot oli käännetty, perheen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi tehdä kotiopetusilmoitus tammikuussa 2022. Tästä seurasi koulun toimesta lastensuojeluilmoitus ja huoli siitä, että lapsi jää muun muassa vaille oikeutta erityisopetukseen, vertaisryhmää sekä koulun toimintakulttuuria, joka rohkaisisi osallisuuteen yhteiskunnassa. Perheen mielestä koulun huoli tuntui hämmentävältä ja ristiriitaiselta, sillä kaikki tämä oli toteutunut vanhassa koulussa, mutta pakkokoulusiirto vei lapselta psyykkisen turvallisuuden, oppimismotivaation ja vertaisuuden tunteen luokassa, jossa ei ollut muita tyttöjä eikä samanikäisiä lapsia.

On vaikea edes sanoin kuvata sen tuskan määrää, mitä pakkokoulusiirto on tuottanut lapselle ja hänen koko perheelleen. Kun lapsi voi huonosti, koko perhe voi huonosti.

Perusopetuslakiin on tulossa maininta lapsen edun ensisijaisuudesta, jonka pitäisi astua voimaan 1.8.2022. Toivottavasti tämä jatkossa alleviivaa kouluissa tapahtuvia viranomaispäätöksiä!

Kirjoittaja on seurannut lapsen tilannetta läheisenä ystävänä ja tukihenkilönä koulun palavereissa. Hän työskentelee Tukiliitossa Malike-toiminnan johtavana asiantuntijana.