Absoluuttinen totuus

Monelle pyörätuolin käyttäjälle pyörätuoli on se, jossa liikutaan sisätiloissa, helpoilla alustoilla, istutaan koulussa oppitunneilla, ruokailutilanteissa.

Hakiessasi lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineenä maastokelpoisempaa välinettä ”absoluuttinen totuus” näyttää olevan, että liikkumisen apuvälineenä voidaan luovuttaa vain yksi väline. Jos haluaa maastokelpoisemman välineen, pyörätuoli pitää palauttaa. Kerrassaan kätevää, vai mitä ajattelet?

Kieltämättä hieman hymyilyttää ajatus siitä, että

• istun maastopyörätuolissa luokassa tai ruokalassa ylettymättä tietokoneen näppäimistölle tai pöydällä olevaan keittolautaseen,
• olen konfirmaatiossa alttarilla maastorenkailla, kun muut ovat korkokengissä,
• olen laboratoriossa verinäytteen otossa, mutta en oikein mahdu näytteenottohuoneeseen sisään
• en pääse kaverille kylään, koska en mahdu maastopyörätuolini kanssa hissiin.

Toisaalta saan korviini asti ylettyvän hymyn siitä, että

• maastopyörätuolilla pystyy osallistumaan liikuntatunnilla suunnistukseen, eikä tarvitse miettiä, milloin pyörätuolin pienet tukipyörät tökkäävät juurakkoon ja kanervikko kutsuu,
• ei tarvitse murehtia siitä, pääsenkö hevostallin kuraista tietä siirtymään ratsastuskentälle,
• pääsen tänään ulos, vaikka oven takana odottaa juuri maahan leijunut lumipeite.

Näihin mielikuviin nojaten on vaikea ajatella, että yksi liikkumisen apuväline soveltuu kaikkialle. Harvan ihmisen eteisestä löytyy ainoastaan korkokengät tai kumisaappaat, joista jommatkummat ovat sopivat tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kannustan sinua käymään ajatusleikin edellä mainittujen tilanteiden mukaisesti. Kummat valitsisit

• korkokengät vai kumisaappaat?
• pyörätuolin vai maastopyörätuolin?

Lähtökohtaisesti apuvälinettä lapsensa kanssa hakeva huoltaja uskoo, että ammattilainen on oikeassa. Hän tietää ja tuntee lait, säädökset ja valtakunnalliset lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutusperusteet, joihin pohjautuen hän tekee päätöksiä asiakkaan yksilöllisen tarpeen huomioiden. Tämä absoluuttiselta totuudelta kuulostava ”päätös” pyörätuolin palauttamisesta kuulostaa kyllä maalaisjärjelläkin ajateltuna kyseenalaiselta.

Malikkeelle on tullut lyhyellä ajalla muutamakin epäuskoinen kysymys huoltajilta siitä, onko todellakin palautettava pyörätuoli, jotta voi saada eri toimintaympäristöihin pyörätuolin lisäksi paremmin soveltuvan apuvälineen. Kyseinen tilanne on valitettavan tuttu monelle. Varsinkin lapselle, nuorelle ja aikuiselle, jolla on liikuntavamman lisäksi kehitysvamma.

Onneksi asia ei ole ihan niin yksiselitteinen. Liikkumisen apuvälineen tarvearviossa ja valinnassa on otettava riittävästi huomioon asiakkaan yksilölliset tarpeet ja varmistettava, että apuvälineen käyttö on turvallista asiakkaan luonnollisessa toimintaympäristössä. Rattaat tai maastopyörätuoli eivät ole kaksoiskappale pyörätuolista. Lisäksi kaksoiskappaleenkin luovuttaminen on mahdollista luovutusperusteiden mukaan, kun käyttö on välttämätöntä ja säännöllistä erilaisissa toimintaympäristöissä, eikä apuvälineen siirtäminen ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Kuvittele, kuinka näppärästi kassillinen kenkiä vaihtaa paikkaa verrattuna paljon tukea tarvitsevan ihmisen pyörätuoliin ja rattaisiin.

Onko todellakin palautettava pyörätuoli, jotta voi saada eri toimintaympäristöihin pyörätuolin lisäksi paremmin soveltuvan apuvälineen? Onneksi asia ei ole ihan niin yksiselitteinen.