Tukiliitto vastustaa hallituksen esitystä vammaispalvelulain soveltamisalaksi

Hallitus antoi maanantaina 23.9.2024 esityksen uuden vammaispalvelun soveltamisalapykälän muuttamisesta. Esitykseen on lausuntokierroksen jälkeen tehty joitakin muutoksia, mutta Tukiliiton näkemyksen mukaan perusratkaisut ovat yhä hyvin huolestuttavia. Tästä syystä Tukiliitto vastustaa lain hyväksymistä ja kannattaa pysymistä jo hyväksytyn lain muotoilussa.

Palveluiden saatavuuden ongelmat sivuutetaan yhä

Ehdotetusta soveltamisalapykälästä on poistettu luonnosvaiheen muotoilu, jonka mukaan vammaispalveluita olisi ollut tarkoitus järjestää vain, jos vammaiselle henkilölle ei ole järjestettävissä palveluita ensisijaisen lainsäädännön mukaan. Lain perusteluissa samanlainen ajattelu on kuitenkin edelleen varsin selkeästi läsnä. Perusteluissa todetaan, ettei palveluiden käytännön saatavuus saa ohjata sitä, mitä lakia sovelletaan. Tukiliitto vastustaa tätä perustavanlaatuista ajattelutavan muutosta, joka vaarantaa vammaisten henkilöiden oikeuden riittäviin sosiaalihuollon palveluihin. Katsomme, että lainvalinnassa pitää nimenomaisesti huomioida palveluiden tosiasiallinen saatavuus.

Esityksellä ei muuteta uuden vammaispalvelulain yksittäisten palveluiden sisältöä ja niiden myöntämisedellytyksiä koskevia säännöksiä. Soveltamisala määrittää sitä, ketkä saavat vammaispalveluita, ja palveluiden saaminen edellyttää lisäksi palvelukohtaisten myöntämisedellytysten täyttymistä.

Palvelun maksuttomuuden huomioimista ei tule poistaa asiakkaan edun arvioimisesta

Esitetyssä sääntelyssä on edelleen mukana se hyvin ongelmallinen lähtökohta, ettei palvelun maksuttomuudelle / maksullisuudelle voitaisi jatkossa antaa merkitystä asiakkaan edun arvioimisessa. Tämä tarkoittaisi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä luopumista ja poikkeamista myös normaalisuusperiaatteesta, jonka mukaisesti on ajateltu, että vamman vuoksi välttämättömien palveluiden tulee lähtökohtaisesti olla maksuttomia, jotta vammaiset henkilöt voidaan saattaa yhdenvertaiseen asemaan vastaavassa tilanteessa olevien vammattomien ihmisten kanssa. Tukiliitto vastustaa myös tätä muutosta.

Soveltamisalapykälään ehdotettu ns. suojasäännös ei riittävästi turvaa vähävaraisten vammaisten henkilöiden oikeuksia. On syytä pelätä tämän vaikeasti sovellettavan säännöksen jäävän käytännössä merkitykseltään vähäiseksi.

Elämänvaiheajattelu herättää huolta

Esitettyyn pykälään kuuluva elämänvaiheessa tavanomaisen tarpeen käsite on Tukiliiton näkemyksen mukaan huolestuttava myös kehitysvammaisten ihmisten näkökulmasta: esimerkiksi vammaisten lasten osalta voidaan nähdä yhä enemmän vetoamista siihen, että kaikki palvelutarpeet olisivat elämänvaiheeseen, esimerkiksi lapsen nuoreen ikään liittyviä. Säännös on yhtä lailla huolestuttava myös ikääntyvien ja ikääntyneiden vammaisten ihmisten kannalta.

Hallitus toimii YK:n vammaissopimusta ja eduskunnan lausumaa vastaan

Uuden vammaispalvelulain soveltamisalan muuttamisella yritetään tosiasiassa saada aikaan säästöjä: hallitusohjelmassa ennakoidun 100 miljoonan euron vuosittaisen menolisäyksen sijasta lain mukaisiin palveluihin tarvittaisiin esityksen perusteluiden mukaan vuosittain lähivuosina vain n. 25–37 miljoonaa euroa lisärahoitusta, eli yli 60 miljoonaa euroa vuodessa vähemmän kuin lisäkustannukset olisivat hallitusohjelman mukaan voineet olla.

Säästön ajatellaan siis toteutuvan rajaamalla vammaisia henkilöitä pois lain piiristä siten, että heitä nykyistä vahvemmin ohjataan sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden piiriin. Tämä on ongelmallista YK:n vammaissopimuksen, eritoten sen 19 artiklan (eläminen itsenäisesti ja osallisuus yhteisössä) ja sitä koskevan yleiskommentin nro 5 valossa. YK:n vammaissopimuksen 19 b) artikla yleiskommentteineen edellyttää selväsanaisesti vammaisille henkilöille suunnattujen 19 artiklan mukaisia oikeuksia toteuttavien palveluiden, ml. erityispalveluiden, saatavuutta. Vammaissopimus ei nimenomaisesti edellytä, että nämä palvelut pitää järjestää juuri tietyn nimisen lain perusteella. Niitä tulee kuitenkin tosiasiassa voida saada. Esitys on näiltä osin YK:n vammaissopimuksen kanssa ristiriidassa, koska tosiasiallista saatavuutta ei huomioida lainvalinnassa.

Kun eduskunta hyväksyi uuden vammaispalvelulain voimaantulon lykkäämistä koskevan lain, se edellytti lausumassaan, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin vammaispalvelulain soveltamisalan, lain ensisijaisuuden ja lain yksittäisten säännösten tarkkuuden kehittämiseksi siten, että kaikki vammaiset pääsevät tosiasiallisesti heille kuuluviin palveluihin. Tukiliiton näkemyksen mukaan vaikuttaa siltä, että hallitus toimii pitkälti päinvastaisesti muuttamalla vammaispalvelulain soveltamisalapykälää suuntaan, joka tekee ennennäkemättömän helpoksi vammaisten henkilöiden sulkemisen pois erityispalveluiden piiristä.

Myönteisenä esityksessä voidaan pitää sitä, että vammaisen henkilön määritelmä ja sosiaalisen toimintakyvyn rajoite huomioitaisiin esityksen mukaan pykälätasolla. Kokonaisuus on kuitenkin sellainen, ettei Tukiliitto kannata esityksen hyväksymistä. Vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisen sekä perusoikeuksien heikennyskiellon näkökulmasta eduskunnan tulee hylätä esitys ja antaa uuden vammaispalvelulain tulla voimaan 1.1.2025 alun perin hyväksytyssä muodossa. Tarvittaessa lain soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella voidaan myöhemmin puuttua mahdollisesti ilmeneviin ongelmiin.

*

Lisätietoa myös Heta-liiton näkemyksissä esitetystä soveltamisalasääntelystä: Vammaispalvelulain hallituksen esitys eduskuntaan   – Heta-liitto ry (linkki vie Heta-liiton sivustolle).