Tukiliitto antoi lausunnon digitaalisen henkilöllisyyden kehittämisestä

Kehitysvammaisten Tukiliitto on antanut valtiovarainministeriölle lausunnon arviomuistiosta digitaalisen henkilöllisyyden kehittämiseksi. Digitaalisen henkilöllisyyden hankkeessa on tarkoitus toteuttaa viranomaisen myöntämä digitaalinen identiteetti, jonka on tarkoitus vastata luonteeltaan passin tai henkilökortin käyttöä virallisena henkilöllisyyden osoittavana asiakirjana. Lisäksi suunnitelmissa on luoda palvelu, jonka avulla digitaalista henkilöllisyyttä voi hyödyntää sähköisessä tunnistautumisessa julkisen sektorin digitaalisissa palveluissa.

Tukiliitto totesi lausunnossaan, että on tärkeää, että turvallista ja toimivaa tunnistautumista erilaista sähköistä asiointia varten kehitetään. Tämän on kuitenkin tapahduttava niin, että se on mahdollisimman helposti mahdollista kaikille yhteiskunnan jäsenille, jotta ketään ei syrjäytetä sähköisistä palveluista.

Muun muassa kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten on nykyjärjestelmässä hyvin vaikeaa saada käyttöönsä vahvoja sähköisiä tunnistuspalveluita, kuten verkkopankkitunnuksia tai teleyritysten mobiilivarmenteita. Tämä on omiaan kasvattamaan näiden henkilöiden valmiiksi korkeaa syrjäytymisriskiä. Suomea velvoittavan YK:n vammaisyleissopimuksen 19 artikla turvaa vammaisten henkilöiden elämisen itsenäisesti ja osallisuuden yhteisössä. Osallisuuden vaatimus ulottuu myös digitaaliseen maailmaan toimintoineen ja palveluineen.

Oikeus asioida sähköisesti kytkeytyy perusoikeuksiin

Tukiliitto katsoi, että yhteiskunnan digitalisaatio on myös julkisissa palveluissa edennyt niin pitkälle, ettei fyysisten palvelukanavien olemassaolo enää yksin turvaa yksilön osallistumisoikeuksia, yhdenvertaisuutta, oikeusturvaa tai oikeutta hyvään hallintoon niiden ihmisten kohdalla, joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta lainkaan asioida julkisissa palveluissa sähköisesti.

Se, että osa ihmisistä, esimerkiksi kehitysvammaiset ihmiset sekä merkittävä osa ikäihmisistä on näiden palveluiden ulkopuolella, on Tukiliiton mukaan nähtävä ongelmana yksilön perusoikeuksien, muun muassa yhdenvertaisuuden (PL 6 §) ja oikeusturvan (PL 21 §), toteutumisessa. Yhä käynnissä oleva koronaviruspandemia on entisestään korostanut sähköisen asioinnin merkitystä. Fyysisten palvelukanavien olemassaoloa ei myöskään vastaavanlaiset poikkeus- ja kriisitilanteet huomioon ottaen voida pitää riittävänä yksilön oikeuksien kannalta. Toimiva fyysinen asiointivaihtoehto tulee silti jatkossakin olla julkisissa palveluissa tarjolla.

Digitaalisen identiteetin käyttöön saatava apua ja tukea

Tukiliitto totesi lausunnossaan, että digitaalisen henkilöllisyyden ja siihen liittyvien palveluiden kehittämisen yhteydessä on lainsäädännön tasolla varmistettava se, että eri tavoin toimintarajoitteiset henkilöt voivat käyttää ko. palveluita yhdenvertaisesti ja saada tähän tarvittavaa apua ja tukea. Tätä edellyttää myös YK:n vammaissopimuksen 12.3 artikla, jonka mukaan sopimuspuolten tulee toteuttaa asianmukaiset toimet järjestääkseen vammaisten henkilöiden saataville tuen, jota he mahdollisesti tarvitsevat oikeudellista kelpoisuuttaan käyttäessään. Sähköisessä asioinnissa julkisissa palveluissa on kyse 12 artiklan tarkoittamasta henkilön oikeudellisen kelpoisuuden käyttämisestä.

Kehitysvammaisten ja vastaavaa tukea tarvitsevien ihmisten näkökulmasta keskeistä on turvata mahdollisuus kanssa-asiointiin esimerkiksi henkilökohtaisen avustajan tai muun henkilön kanssa. Tällaisen asiointimahdollisuuden turvallinen tarjoaminen voisi onnistua esimerkiksi siten, että myös asioinnissa avustavan henkilön tulisi käyttää avustamistilanteessa vahvaa sähköistä tunnistautumista, jotta mahdollisia väärinkäytöksiä voidaan estää ennalta ja toisaalta huomata myös jälkikäteen.

Tukiliitto korosti, että digitaalisen henkilöllisyyden ja siihen liittyvien palveluiden ei pitäisi vaikutuksiltaan lisätä edunvalvonnan tarvetta, joka on holhoustoimilain mukaan viimesijainen tapa hoitaa henkilön asioita. Kanssa-asioinnin tulee olla mahdollista myös silloin, kun täysi-ikäisellä henkilöllä ei ole edunvalvojaa.

Palvelut suunniteltava esteettömiksi ja kaikille sopiviksi

Tukiliitto totesi, että digitaalisen henkilöllisyyden ja siihen liittyvien palveluiden kehittämisen tulisi nojata YK:n vammaisyleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettuun kaikille sopivaan suunnitteluun, joka tarkoittaa tuotteiden, ympäristöjen, ohjelmien ja palvelujen suunnittelua sellaisiksi, että kaikki ihmiset voivat käyttää niitä mahdollisimman laajasti ilman mukautuksia tai erikoissuunnittelua. Tämän lisäksi palveluissa on pystyttävä tekemään yksittäistapauksissa kohtuullisia mukautuksia.

Voit lukea koko lausunnon täällä: https://www.tukiliitto.fi/wp-content/uploads/2021/04/8ec94afe-tukiliiton_lausunto_valtiovarainministerion_lausuntopyynto_arviomuistiosta_digitaalisen_henkilollisyyden_kehittamiseksi.pdf.