Eduskunta hyväksyi uuden vammaispalvelulain soveltamisalaan tehdyt muutokset

18.12.2024

Soveltamisalapykälästä poistettiin eduskuntakäsittelyssä elämänvaiherajaus, joka oli perustuslain kannalta ongelmallinen. Silti säännökseen perusteluineen jäi kohtia, jotka voivat vaikeuttaa palveluiden saamista.

Vammaispalvelulain uudistus tuli tällä erää valmiiksi tiistaina 17.12.2024, kun eduskunta hyväksyi vammaispalvelulain soveltamisalaan esitetyt muutokset.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta (StV) poisti hallituksen esittämästä pykälämuotoilusta niin sanotun elämänvaiherajauksen. Rajauksen mukaan vammaispalveluiden saaminen olisi edellyttänyt sitä, että ihmisen välttämätön avun ja tuen tarve olisi poikennut ihmisen elämänvaiheessa tavanomaisesta tarpeesta. Perustuslakivaliokunta piti elämänvaiherajausta liian epätäsmällisenä. Kun sitä ei ehditty esityksen tiukassa käsittelyaikataulussa tarkentaa, rajaus päädyttiin poistamaan soveltamisalapykälästä kokonaan.

Uuden soveltamisalapykälän keskeinen sisältö

Uuden soveltamisalasäännöksen (2 §) mukaan uutta vammaispalvelulakia sovelletaan erityispalveluiden järjestämiseen niille vammaisille henkilöille, jotka tarvitsevat vamman tai sairauden aiheuttaman pitkäaikaisen fyysisen, kognitiivisen, psyykkisen, sosiaalisen tai aisteihin liittyvän toimintarajoitteen johdosta välttämättä apua tai tukea tavanomaisessa elämässä.

Lisäksi vammaispalveluiden saaminen edellyttää, että muussa laissa tarkoitetut palvelut eivät ole ihmisen yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Asiakkaan edun arviointiin ei jatkossa sosiaalihuoltolain 4 §:ään tehdyn muutoksen perusteella vaikuta se, onko palvelu maksullinen vai maksuton. Tämä on verrattain merkittävä muutos aiempaan oikeustilaan ja -käytäntöön asiakkaan edun ensisijaisuuden sekä normaalisuuden periaatteiden arvioimisessa.

Lisäksi soveltamisalapykälässä on asiakasmaksujen alentamista koskeva niin sanottu suojasäännös, jonka mukaan sen lisäksi mitä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 11 §:ssä on säädetty maksun perimättä jättämisestä tai määrätyn maksun alentamisesta, ensisijaisen lainsäädännön mukaan järjestetyistä palveluista määrättävä maksu on jätettävä määräämättä, perimättä tai sitä on alennettava, jos maksu estää tai vaikeuttaa oleellisesti vammaisen henkilön palveluiden yksilöllisen järjestämisen tai jos siihen on syytä huollolliset näkökohdat huomioon ottaen.

Vammaispalvelulaissa on lisäksi palvelukohtaisia myöntämiskriteereitä, jotka ihmisen tulee täyttää saadakseen kyseessä olevaa palvelua. Uuden vammaispalvelulain palveluita koskevia pykäliä ei muutettu soveltamisalaa koskevalla esityksellä miltään osin.

Perustuslaki edellyttää lainvalintaa, joka turvaa vammaisen ihmisen palvelut

Uusi soveltamisalapykälä painottaa yleislainsäädännön ensisijaisuutta tavalla, joka voi pahimmillaan vaarantaa välttämättömien palveluiden toteutumisen yksilötasolla.

Soveltamisalapykälän perusteluissa, eli hallituksen esityksessä (HE 122/2024 vp) ja StV:n mietinnössä (StVM 28/2024 vp) korostetaan, että ensisijaisen lainsäädännön, kuten sosiaalihuoltolain mukaisten palveluiden tosiasialliselle saatavuudelle ei tule antaa merkitystä, kun arvioidaan sitä, ovatko ensisijaisessa lainsäädännössä tarkoitetut palvelut ihmisen yksilöllisen palvelutarpeen ja edun kannalta sopivia ja riittäviä. Merkitystä tulee perustelujen mukaan antaa vain sille, millaisena esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukainen palvelu lain mukaan tulisi järjestää.

Pahimmillaan nämä kirjaukset voisivat ohjata lainvalintaa suuntaan, jossa vammainen ihminen jää käytännössä vaille tarvitsemiaan palveluita, jos yleislainsäädännön mukaiseen, lain kirjaimen tasolla sinänsä sopivaksi ja riittäväksi arvioitavan palvelun käytännön toteuttamiseen ei ole hyvinvointialueella riittäviä resursseja. Tällöin viime kädessä perustuslaki (19 §) edellyttää turvaamaan vammaiselle ihmiselle välttämättömän huolenpidon ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

On kuitenkin toivottavaa, ettei vammaisten ihmisten läheisineen tarvitse vedota perustuslakiin vamman tai sairauden vuoksi välttämättömien palveluiden saamiseksi, vaan näihin avun ja tuen tarpeisiin vastataan oikea-aikaisella, oikeanlaisella ja riittävällä tavalla, mitä myös sosiaalihuoltolaki edellyttää.

Vammaispalvelulailla toteutetaan YK:n vammaissopimuksen mukaisia oikeuksia

Lainvalintatilanteissa tulee lisäksi huomioida lakien erilainen tarkoitus. Uudella vammaispalvelulailla on tarkoitus (1 §) toteuttaa vammaisen henkilön yhdenvertaisuutta, osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa sekä ehkäistä ja poistaa niiden toteutumisen esteitä, tukea vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja itsemääräämisoikeuden toteutumista sekä turvata vammaisen henkilön yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset, riittävät ja laadultaan hyvät palvelut. Sosiaalihuoltolain tarkoituksena on puolestaan edistää ja ylläpitää hyvinvointia sekä sosiaalista turvallisuutta, vähentää eriarvoisuutta ja edistää osallisuutta sekä turvata yhdenvertaisin perustein tarpeenmukaiset, riittävät ja laadukkaat sosiaalipalvelut sekä muut hyvinvointia edistävät toimenpiteet. Jo lakien päämäärissä on siis selvästi eroa.

YK:n vammaissopimus edellyttää järjestämään vammaisille ihmisille asumisen palveluita ja muita yhteiskunnan tukipalveluita, joita tarvitaan tukemaan elämistä ja osallisuutta yhteisössä ja estämään eristämistä tai erottelua yhteisöstä. Kun harkitaan sitä, minkä lain mukaisesti palveluita järjestetään, on siis otettava huomioon se, miten vammaispalvelulain tarkoitus sekä YK:n vammaissopimuksen turvaamat oikeudet, kuten osallisuus ja yhdenvertaisuus, toteutuvat ihmisen kohdalla. Esimerkiksi vammaisten ihmisten asumisen palveluiden ja asumiseen liittyvien oikeuksien toteuttaminen vaatii sellaista erityisosaamista, jota sosiaalihuoltolain mukaisissa asumisen palveluissa ei yleensä ole.

Vaativammat asumisen tuen palvelut, joissa voi olla tarvetta käyttää kehitysvammalain mukaisia rajoitustoimenpiteitä, järjestetään joka tapauksessa jatkossakin vammaispalveluna.

Väliinputoajat huomioitiin muutoksessa

Soveltamisalapykälän muutoksista huolimatta tarkoituksena on, että uuden vammaispalvelulain soveltamisen piiriin tulevat yhdenvertaisesti muiden vammaisten ihmisten kanssa sellaiset vammaiset henkilöt, jotka ovat jääneet aikaisemmin lainsäädännössä väliinputoajan asemaan, kuten autismi- ja neurokirjon henkilöt sekä lievästi kehitysvammaiset henkilöt ja että kaikkien vammaisten henkilöiden palvelutarve tulee arvioida yksilöllisesti. Nämä asiat todetaan nimenomaisesti StV:n mietinnössä.

Uuden lakikokonaisuuden voimaantulo ja lisätietoa

Alun perin keväällä 2023 hyväksytty uusi vammaispalvelulaki tulee siis voimaan muutetulla soveltamisalasäännöksellä vuoden 2025 alusta alkaen, mutta monien vammaispalveluiden asiakkaiden palveluihin lakiuudistus vaikuttaa käytännössä vasta myöhemmin uudistukseen sisältyvän kolmen vuoden siirtymäajan aikana. Uuden vammaispalvelulain mukaisia palveluita voi kuitenkin hakea, ja niitä tulee olla valmius järjestää heti vuodenvaihteesta alkaen. Sillä, miten hyvinvointialueet alkavat nyt soveltaa uutta lakia, on siten suuri merkitys.

Lisätietoa uuden lain sisällöstä löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämästä Vammaispalvelulain käsikirjasta, joka toimii sosiaali- ja terveysministeriön mukaan lain soveltamisoppaan tavoin (linkki vie sivustolle).

Myös Tukiliiton Tuki ja neuvot -sivut on päivitetty vastaamaan uuden vammaispalvelulain sisältöjä.

Voit lukea uuden lain voimaantulosta ja siirtymäsäännöksistä tästä Juristi vastaa -tekstistä.

* * *

Tukiliiton lakineuvonta lomailee 23.12.24-6.1.2025. Palvelemme jälleen 7.1. alkaen, ja silloin on ensimmäinen puhelinaika klo 12-15 numerossa 040 177 3 771.